{"id":1090,"date":"2013-05-03T09:45:52","date_gmt":"2013-05-03T09:45:52","guid":{"rendered":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/?p=1090"},"modified":"2023-09-07T06:39:01","modified_gmt":"2023-09-07T06:39:01","slug":"huolenpitoa-ja-yhteistoimintaa-ylakoulun-oppilaanohjauksen-perheohjausmallilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/2013\/05\/03\/huolenpitoa-ja-yhteistoimintaa-ylakoulun-oppilaanohjauksen-perheohjausmallilla\/","title":{"rendered":"Huolenpitoa ja yhteistoimintaa yl\u00e4koulun oppilaanohjauksen perheohjausmallilla"},"content":{"rendered":"

Yl\u00e4koulussa toteutettava oppilaanohjaus on pedagogista, psykososiaalista ja tietosis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ohjaavaa toimintaa, jonka avulla tuetaan oppilaan oppimisprosessia, koulutusvalintojen tekemist\u00e4 sek\u00e4 ura- ja el\u00e4m\u00e4nsuunnittelutaitojen kehittymist\u00e4. Oppilaanohjauksen sis\u00e4lt\u00f6jen avulla luodaan pohjaa tulevaisuuden el\u00e4m\u00e4n suunnittelutaidoille. (Opetushallitus 2004; Merimaa 2004; Kasurinen 2004.)<\/p>\n

Valtakunnalliseksi oppilaanohjauksen yleistavoitteeksi on asetettu oppilaanohjausmenetelmien kehitt\u00e4minen kodin ja koulun v\u00e4lisess\u00e4 yhteistoiminnassa. Erityisen\u00e4 kehitt\u00e4miskohteena on perusasteen ja toisen asteen opintojen siirtym\u00e4vaiheen aikainen yhteistoiminta perheen kanssa. (Atjonen, M\u00e4kinen, Manninen & Vanhalakka-Ruoho 2009, 15, 49.)<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa esittelen p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n yl\u00e4koulun nivelvaiheeseen luotua perheohjausmallia, sen teoreettisia taustoja, tavoitteita sek\u00e4 k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 saatuja alustavia tuloksia. Perheohjausmalli on syntynyt k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tarpeesta: olen halunnut kehitt\u00e4\u00e4 omaan oppilaanohjaajan ty\u00f6h\u00f6ni k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nl\u00e4heisen ty\u00f6kalun. Teen mallin soveltuvuudesta yl\u00e4koulun oppilaanohjaukseen v\u00e4it\u00f6skirjatutkimusta Turun yliopistossa.<\/p>\n

Huolenpitoa ja yhteistoimintaa oppilaasta<\/h2>\n

V\u00e4litt\u00e4misen teoriaa (Noddings 2002, 2003) Suomessa on k\u00e4ytetty kasvatusalan tutkimuksissa selvitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 muun muassa opettajien v\u00e4list\u00e4 vuorovaikutusta (esim. Husu & Tirri 2001; Tirri & Husu 2002). Aihepiiri\u00e4 on tutkittu kansainv\u00e4lisesti aktiivisesti ja laajasti: tutkimuskohteena ovat olleet muun muassa l\u00e4sn\u00e4olo ja kohtaaminen opettajan ja oppilaan v\u00e4lisess\u00e4 vuorovaikutuksessa (Larson 2006; Minseong & Shallert 2011) sek\u00e4 huolenpito ja oppilaiden tarpeiden tunnistaminen (Shussler & Collins 2006). Omassa v\u00e4it\u00f6skirjassani k\u00e4yt\u00e4n v\u00e4litt\u00e4misen teoriaa oppilaanohjauksen viitekehyksess\u00e4: tutkin, miten perheohjauksen ohjauskeskustelu edist\u00e4\u00e4 ja tukee oppilaan koulutusmahdollisuuksien selvitt\u00e4mist\u00e4 yl\u00e4koulun oppilaanohjauksessa (esim. J\u00e4nnetyinen & Husu 2012).<\/p>\n

Ohjaavassa vuorovaikutuksessa keskeist\u00e4 on v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 ja huolenpitoa korostava kohtaaminen v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n ja v\u00e4litett\u00e4v\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. Huolenpitoa (caring) korostava kohtaaminen (engrossment) toteutuu, kun v\u00e4litt\u00e4misen kohde (esimerkiksi oppilas) tunnistaa v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n (esimerkiksi oppilaanohjaaja) pyrkimykset vaikuttaa h\u00e4neen huolehtivasti. Tunnistamisessa (receptive) on keskeist\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4litett\u00e4v\u00e4 kokee v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n reagoivan (response) h\u00e4neen my\u00f6nteisesti (sympathy) yksil\u00f6llisi\u00e4 tarpeita (regognition) tunnistamalla. Keskeist\u00e4 v\u00e4litt\u00e4misen kokemuksessa on v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n tunteiden siirt\u00e4misen (motivational displacement) pyrkimys ohjattavalle. V\u00e4litt\u00e4misen pyrkimysten vastaanottamisen kokemus motivoi osapuolia toimimaan yhdess\u00e4 ja auttaa edist\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4litett\u00e4v\u00e4n tavoittelemia asioita. (Noddings 2002; 2003.)<\/p>\n

Perheohjausmalli yl\u00e4koulun oppilaanohjauksessa<\/h2>\n

Yhteistoimintaa (Joint Action) luonnehtii kaksi keskeist\u00e4 tekij\u00e4\u00e4: vuorovaikutteisen toiminnan suuntaaminen ja yhteiseen tavoitteeseen pyrkiminen. Tekij\u00e4t eiv\u00e4t ole erillisi\u00e4, vaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimintaa ohjatessaan ne s\u00e4\u00e4telev\u00e4t toisiaan koko ajan (Shotter 1993.) Yhteistoimintaan osallistuvien toimintaa pyrit\u00e4\u00e4n suuntaamaan muiden osallistujien toimintaan. Toiminnan suuntaaminen on dialoginen prosessi, jossa toimintaan osallistuville perustellaan: mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n, miksi tehd\u00e4\u00e4n ja mit\u00e4 vaihtoehtoja heill\u00e4 on tilanteessa valittavanaan. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4llainen yhteistoiminta tuottaa ennakoimattomia tilanteita, joissa yhteistoimintaan osallistuvat kokevat haastavia eettis-moraalisia kysymyksi\u00e4. (Husu 2001; Shotter 1993, 39.)<\/p>\n

Kodin ja koulun v\u00e4linen yhteistoiminta mahdollistaa (koulun ohjaukselle) pegagogisia toimintamalleja, kun perusopetuksen p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4 (8-9 lk.) oppilas on siirtym\u00e4ss\u00e4 toiselle asteelle. Oppilaan toiselle asteelle siirtymisen edellytykset muodostuvat useissa tapauksissa oppilaan koulutustavoitteeseen liittyv\u00e4st\u00e4 koulumenestyksest\u00e4 ja kyvyst\u00e4 muodostaa p\u00e4\u00e4t\u00f6s valittavista koulutuspaikoista. Valtaosa yl\u00e4kouluik\u00e4isten jatko-opintohaaveista muotoutuukin yl\u00e4koulun aikana, jolloin yhteishaussa oppilaat valitsevat opintolinjat yl\u00e4koulussa saavutetun koulumenestyksen ja sen perusteella asetettavan koulutustavoitteen perusteella. Voidaankin perustellusti olettaa oppilaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen muodostavan yhteyden henkil\u00f6kohtaiseen yhteishakuprosessiin, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 useissa tapauksissa koulumenestyksen ja koulutustavoitteiden arvioimista ja pohtimista.<\/p>\n

Rakentamani perheohjausmallin tavoitteena on tehostaa oppilaan yhteishakuprosessia hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n (caring) oppilaanohjauksen keskustelevaa l\u00e4hestymistapaa (joint conservation). Perheohjausmallin avulla mahdollistetaan oppilaan ja h\u00e4nen vanhempiensa v\u00e4lille yhteistoimintasuhde, jonka aikana ohjattavat voivat yhteistoiminnallisesti oppilaanohjaajan kanssa reflektoida ja suunnitella perheohjauksessa k\u00e4sitelt\u00e4vi\u00e4 ohjauskysymyksi\u00e4 (Peavy 1999; Rogers 1986).<\/p>\n

Perheohjausmalli koostuu noin tunnin kest\u00e4v\u00e4st\u00e4 perheohjauksesta. Se on strukturoitu vuorovaikutustapahtuma, jossa yhteistoiminnallisesti (oppilas, vanhemmat, oppilaanohjaaja) keskustellaan oppilaan koulumenestyksest\u00e4, koulutustavoitteista ja yhteishakuun liittyvist\u00e4 tekij\u00f6ist\u00e4. Tavoitteena on mahdollistaa oppilaan ja h\u00e4nen vanhempiensa v\u00e4lille ohjausymp\u00e4rist\u00f6, jonka aikana voidaan yhteistoiminnallisesti keskustella oppilaan koulumenestyksen ja tulevaisuuden koulutustavoitteiden v\u00e4list\u00e4 suhdetta (Peavy 1999, Rogers 1986). Ohjauskeskustelun sis\u00e4lt\u00f6 muodostuu oppilaanohjaajan kysymyksist\u00e4, niin sanottujen ohjausdimensioiden prosessoinnista (ks. taulukko 1). Oppilaanohjaajan ohjauspedagogisena teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on kysymyksin edesauttaa dialogin rakentumista vanhemman, oppilaan ja oppilaanohjaajan v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

\"Taulukossa<\/a>
Taulukko 1. Perheohjauksen ohjausdimensiot<\/figcaption><\/figure>\n

Perheohjausmallia on toteutettu Uudellamaalla kahdessa eri yl\u00e4koulussa, yhteens\u00e4 nelj\u00e4n vuoden ajan. Perheiden osallistumishalukkuus ohjaukseen on ollut rohkaisevaa. L\u00e4hes 90 % p\u00e4\u00e4tt\u00f6luokan oppilaiden perheist\u00e4 on osallistunut ohjauskeskusteluihin. My\u00f6s koulun saama palaute oppilaanohjauksen j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 perheohjausmallin avulla on ollut p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti positiivista.<\/p>\n

Koulun toimintasuunnitelmassa perheohjaukset ovat toteutuneet lukuvuoden kalenterissa elokuun ja helmikuun v\u00e4lill\u00e4 ennen yhteishaun alkamista. Joissakin tapauksissa perheohjausta on suunnattu jo kahdeksannen luokan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, jolloin oppilas ja h\u00e4nen vanhempansa voivat muodostaa yhteisi\u00e4 tavoitteita oppilaan tulevalle koulumenestykselle ja koulutustavoitteille ennen p\u00e4\u00e4tt\u00f6luokan alkamista.<\/p>\n

Yhteistoiminnan muodot perheohjauksessa<\/h2>\n

Perheohjauksen l\u00e4ht\u00f6tilanteessa oppilaanohjaajan pyrkimyksen\u00e4 on edist\u00e4\u00e4 kysymyksin aktiivisen dialogin syntymist\u00e4 oppilaan, vanhempien ja oppilaanohjaajan v\u00e4lill\u00e4. Ohjauskeskustelun eteneminen on tyypillisesti haastattelunomaista, jossa oppilaanohjaajan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on \u201dsy\u00f6tt\u00e4\u00e4\u201d ohjausdimensioita yhteistoiminnallisen keskustelun piiriin. Seuraavaksi esitell\u00e4\u00e4n perheohjausmallin tuottamaa yhteistoimintaa v\u00e4it\u00f6skirjaani ker\u00e4\u00e4m\u00e4n alkuaineiston tulosten pohjalta (metodologisista valinnoista sek\u00e4 tuloksista enemm\u00e4n J\u00e4nnetyinen & Husu 2012).<\/p>\n

Ohjauskeskustelut sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t kolmenlaista oppilaan koulutusvalintoja koskevaa yhteistoimintaa: 1) kartoittamista, 2) neuvottelua ja 3) ristiriitojen ratkomista (ks. J\u00e4nnetyinen & Husu 2012). Yhteistoiminnan muodot perheohjauksessa j\u00e4sentyv\u00e4t tyypillisesti seuraavasti: ohjauskeskustelun alku on usein luonteeltaan kartoittavaa, mist\u00e4 keskustelu v\u00e4hitellen etenee neuvotteluun sek\u00e4 muutamissa tapauksissa ristiriitoja ratkovaan toimintaan.<\/p>\n

Kartoittavaa yhteistoimintaa<\/h3>\n

Kartoittavassa yhteistoiminnassa jaetaan ja tuotetaan informaatiota oppilaan ura- ja koulutusmahdollisuuksista, tulevaisuuden tavoitteista sek\u00e4 oppilaan ja vanhemman v\u00e4lisest\u00e4 koulutusvalintaprosessista. Tyypillisesti kartoittavassa yhteistoiminnassa jaetaan, selvennet\u00e4\u00e4n ja arvioidaan oppilaan koulutusvalintoja koskevaa informaatiota. Kartoittamista esiintyy tyypillisesti ohjausteemojen aluksi ja se edist\u00e4\u00e4 yhteistoiminnan vaativimpien muotojen esiintymist\u00e4 my\u00f6hemmiss\u00e4 teemoissa. (J\u00e4nnetyinen & Husu 2012.)<\/p>\n

Neuvottelevaa yhteistoimintaa<\/h3>\n

Neuvottelu on tyypillisesti vanhempien aloitteellista ja aktiivista toimintaa, jossa he ilmaisevat oman k\u00e4sityksens\u00e4 oppilaan koulumenestykseen ja siihen vaikuttavista koulutustavoitteista. Monissa tapauksissa neuvottelun aikana vanhemmat haastavat oppilaan k\u00e4sityst\u00e4 aktiivisesti ja tuovat uuden n\u00e4k\u00f6kulman ohjauskeskusteluun. Perheohjauksen teemojen keskusteluissa neuvottelemista esiintyy m\u00e4\u00e4r\u00e4llisesti eniten selvitett\u00e4ess\u00e4 oppilaan sijoittumista toiselle asteelle. Usein perheohjauksen toiminnoissa neuvottelun esiintyminen ilmaisee vanhemman erityist\u00e4 kiinnostuneisuutta ja aktiivisuutta k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4\u00e4n teemaan. (J\u00e4nnetyinen & Husu 2012.)<\/p>\n

Ristiriitoja ratkovaa yhteistoimintaa<\/h3>\n

Ristiriitoja ratkovassa yhteistoiminnassa oppilas ja vanhemmat edist\u00e4v\u00e4t toisilleen vastakohtaista informaatiota, kuten k\u00e4sityst\u00e4 oppilaan koulumenestykseen vaikuttavista tekij\u00f6ist\u00e4 tai koulutustavoitteista. Ristiriitoja ratkova yhteistoiminta esiintyy ohjauskeskustelussa useassa tapauksessa puheena, jossa vanhemmat ilmaisevat tyytym\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 oppilaan toimintatapoihin ja asenteeseen. Ristiriitoja ratkova yhteistoiminta perheohjauksessa ei usein edist\u00e4 teeman yhteistoiminnallista k\u00e4sittely\u00e4. Useimmissa tapauksissa ristiriitoja ei ratkaista perheohjauskeskustelussa, vaan aiheen voidaan olettaa siirtyv\u00e4n perheen niin sanotun kotiprosessin piiriin. (J\u00e4nnetyinen & Husu 2012.)<\/p>\n

V\u00e4litt\u00e4misen muodot perheohjauksessa<\/h2>\n

Perheohjauksessa oppilaanohjaaja pyrkii edist\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja huolenpitoa korostavaa ilmapiiri\u00e4. Oppilaanohjaajan ohjauksellisena teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on huomioida osanottajia, sek\u00e4 edist\u00e4\u00e4 tasapuolisen ja toisia huomioivan vuorovaikutuksen syntymist\u00e4. Erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on huomioida oppilaan koulumenestyksen ja koulutustavoitteiden k\u00e4sittelemisen aikana postiivinen ilmapiiri, joka on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 korostettaessa huolenpitoa oppilaasta. V\u00e4it\u00f6skirjaani ker\u00e4\u00e4m\u00e4n alkuaineiston pohjalta voidaan todeta, ett\u00e4 perheohjauksen ohjauskeskustelut sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t kolmenlaista v\u00e4litt\u00e4misen ja huolenpidon tulkinnallista sis\u00e4lt\u00f6\u00e4: 1) vastaanottamista, 2) tunne- ja tavoitetilan jakamista sek\u00e4 3) tarpeiden tunnistamista (J\u00e4nnetyinen & Husu 2012). Seuraavaksi esitell\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 lyhyesti.<\/p>\n

Vastaanottavaa v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4<\/h3>\n

Vastaanottavaisessa v\u00e4litt\u00e4misen puheessa hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n oppilaan tarpeet ja kannustetaan. Vanhemmat tyypillisesti v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t ja pit\u00e4v\u00e4t huolta kiinnostumalla ja tukemalla. Vastaanottavaa v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 esiintyy perheohjauksessa erityisesti silloin, kun k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n oppilaan koulumenestyst\u00e4 ja koulutustavoitetta hyv\u00e4ksyv\u00e4ss\u00e4 ilmapiiriss\u00e4. Vastaanottava v\u00e4litt\u00e4minen mahdollistaa perheohjauksen toiminnoissa oppilasta koskevan informaation syntymisen, joka on edellytys muille v\u00e4litt\u00e4misen muotojen kehittymiselle keskustelun aikana. (J\u00e4nnetyinen & Husu 2012.)<\/p>\n

Tunne- ja tavoitetilan jakamista<\/h3>\n

Oppilaan tunne- ja tavoitetilan jakamista sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 puhe k\u00e4sittelee tyypillisesti oppilaan henkil\u00f6kohtaisia tavoitteita ja vanhempien osallisuutta niiden toteuttamisessa. V\u00e4litt\u00e4misen ja huolenpidon kokemus edellytt\u00e4\u00e4 tunnepitoista viestint\u00e4\u00e4 oppilaalta ja h\u00e4nen vanhemmiltaan. Perheohjauksessa tunne- ja tavoitetilan jakamista esiintyy etenkin keskusteltaessa oppilaan koulutusvalinnoista toiselle asteelle. Tunne- ja tavoitetilaa koskeva tunnesis\u00e4lt\u00f6inen puhe ilmaisee my\u00f6s vanhemman aktiivisuutta teeman k\u00e4sittelemiseen. (J\u00e4nnetyinen & Husu 2012.)<\/p>\n

Tarpeiden tunnistamiseen perustuvaa v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4<\/h3>\n

Tarpeiden tunnistamiseen ja yksil\u00f6llisiin ominaisuuksiin kohdistuva v\u00e4litt\u00e4misen puhe ilmaisee tyypillisesti pyrkimyst\u00e4 rakentaa yhteist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 oppilaan koulumenestykseen ja koulutusvalintoihin koskevasta tiedosta. V\u00e4litt\u00e4misen puhe rakentuu tuolloin oppilaan ominaisuuksien ja henkil\u00f6kohtaisten tarpeiden huomioimiselle. Oppilaan yksil\u00f6llisi\u00e4 tarpeita ja henkil\u00f6kohtaisia ominaisuuksia koskevaa puhetta esiintyy erityisesti silloin, kun vanhempi haluaa tuoda keskusteluun oppilaan tarpeen tai ominaisuuden, jonka avulla haluaa vaikuttaa teeman k\u00e4sittelyyn. (J\u00e4nnetyinen & Husu 2012.)<\/p>\n

Lopuksi<\/h2>\n

Yhteistoiminnan ja huolenpidon tekij\u00f6iden huomiointi oppilaanohjauksessa on viel\u00e4 uutta ja vaatii tutkimuksellisia ponnisteluja. Kuitenkin voi todeta, ett\u00e4 aihepiirin tarkasteleminen on ennen kaikkea kasvatustietoisuutta lis\u00e4\u00e4v\u00e4 mahdollisuus ohjauksen toimijoille. Perheohjausmalli tuo yl\u00e4koulun toimintaymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n menetelm\u00e4llisen vaihtoehdon ja luo mahdollisuuden toteuttaa oppilaanohjausta huolenpitoa koulun ja kodin v\u00e4list\u00e4 yhteistoimintaa korostavalla tavalla. My\u00f6s aihepiirin tutkimus luo oppilaanohjauksen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen ja sis\u00e4lt\u00f6jen kannalta kehitysteht\u00e4vi\u00e4, joiden avulla oppilaasta voidaan pit\u00e4\u00e4 huolta yhteistoimintaa ja v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 huomioiden.<\/p>\n

Oppilaanohjauksen menetelm\u00e4n\u00e4 perheohjaus on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen tapa toteuttaa aktiivista yhteistoimintaa kodin kanssa. Muutokset yhteishaun konkreettisessa toteutuksessa, sek\u00e4 koulutuspoliittiset haasteet (ammatillisen koulutuksen koulutuspaikkojen v\u00e4hent\u00e4minen & syrj\u00e4ytymisvaarassa olevat nuoret) haastavat koulutuksen j\u00e4rjest\u00e4ji\u00e4 (perusopetus, ammatillinen koulutus, lukio) kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja parantamaan ohjaustoimintaansa. Hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 tavoitteena voidaan pit\u00e4\u00e4 jokaisen nuoren p\u00e4\u00e4sy\u00e4 toisen asteen koulutukseen ja sen suorittamista yksil\u00f6llisi\u00e4 tarpeita huomioimalla. Tavoitteen edist\u00e4misess\u00e4 koulu tarvitsee kodin apua, mutta v\u00e4it\u00f6skirjani aineisto osoittaa, ett\u00e4 my\u00f6s vanhemmat toivovat koululta tukea lapsensa kanssa k\u00e4ymiin yhteishaku- ja koulutusvalintakeskusteluihin.<\/p>\n

Kirjoittaja<\/h3>\n

Jukka J\u00e4nnetyinen, KM<\/p>\n

L\u00e4hteet<\/h3>\n

Atjonen, P., M\u00e4kinen, S., Manninen, J. & Vanhalakka-Ruoho, M. 2009. Miss\u00e4 ohjaus on menossa? Arviointia oppilaanohjauksen kehitt\u00e4misest\u00e4. Opetushallitus: Helsinki.<\/p>\n

Husu, J. 2001. Teachers at cross-purposes: a case-report approach to study of ethical dilemmas in teaching. Journal of Curriculum & Supervision, 17(1), 67\u201389.<\/p>\n

Husu, J. & Tirri, K. 2001. Teachers’ ethical choices in socio-moral settings. Journal of Moral Education, 30(4), 361\u2013375.<\/p>\n

J\u00e4nnetyinen, J. & Husu, J. 2012. Yhteistoiminta ja huolenpito oppilaasta – tapaustutkimus perheohjausmenetelm\u00e4n k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 oppilaanohjauksessa. Teoksessa: Oppiminen ajassa – katsaus tulevaisuuteen. Atjonen, P (toim.). Kasvatusalan tutkimuksia. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopistopaino, 126\u2013139.<\/p>\n

Kasurinen, H. 2004. Ohjauksen j\u00e4rjest\u00e4minen oppilaitoksessa. Teoksessa H. Kasurinen (toim.) Ohjausta opintoihin ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n – opintojen ohjaus oppilaitoksessa. Helsinki: Opetushallitus, 40\u201356.<\/p>\n

Noddings; N. 2002. Starting at Home: Caring and Social policy. University of California Press. London.<\/p>\n

Noddings, N. 2003. A femine approach to ethics and moral education. Berkeley, CA: University of California Press.<\/p>\n

Minseong, K. & Shallert, D. L. 2011. Building caring relationship between a teacher and students in a teacher prepation program word-by-word, moment-by-moment. In Teaching and Teacher Education. Vol.27, 1059\u20131067.<\/p>\n

Merimaa, E. 2004. Oppilaan ja opiskelijan ohjaus perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmassa. Teoksessa H. Kasurinen (toim.) 2004. Ohjausta opintoihin ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n – opintojen ohjaus oppilaitoksessa. Helsinki: Opetushallitus, 71\u201381.<\/p>\n

Opetushallitus. 2004. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki: Edita.<\/p>\n

Larson, A. 2006. Student perception of caring teaching in physical education. Sport, Education and Society, 11, 337\u2013352.<\/p>\n

Peavy, V. R. 1999. Sosiodynaaminen ohjaus – konstruktivistinen n\u00e4k\u00f6kulma 21.vuosisadan ohjausty\u00f6h\u00f6n. Helsinki: Psykologien Kustannus Oy.<\/p>\n

Rogers, C. 1986. Client-centered theraphy. London: Constable.<\/p>\n

Shotter, J. 1993. Conversational realities: Constructing life through language. London: Sage.<\/p>\n

Shussler, P. & Collins, A. 2006. An empirical exploration of the who, what and how of school care. Teachers Collage Record, 108(7), 1460\u20131495.<\/p>\n

Tirri, K. & Husu, J. 2002. Care and responsibility in \u201dthe best of the child\u201d: relational voices of ethica dilemmas in teaching. Teacher and Teaching. 8, 65\u201380.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Yl\u00e4koulussa toteutettava oppilaanohjaus on pedagogista, psykososiaalista ja tietosis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ohjaavaa toimintaa, jonka avulla tuetaan oppilaan oppimisprosessia, koulutusvalintojen tekemist\u00e4 sek\u00e4 ura- ja el\u00e4m\u00e4nsuunnittelutaitojen kehittymist\u00e4. Oppilaanohjauksen sis\u00e4lt\u00f6jen avulla luodaan pohjaa tulevaisuuden el\u00e4m\u00e4n suunnittelutaidoille. (Opetushallitus 2004; Merimaa 2004; Kasurinen 2004.) Valtakunnalliseksi oppilaanohjauksen yleistavoitteeksi on asetettu oppilaanohjausmenetelmien kehitt\u00e4minen kodin ja koulun v\u00e4lisess\u00e4 yhteistoiminnassa. Erityisen\u00e4 kehitt\u00e4miskohteena on perusasteen ja toisen asteen […]<\/p>\n","protected":false},"author":15,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[166,22,6],"tags":[56,123,54,58,57],"class_list":["post-1090","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-teoria-ja-tutkimus","category-verkostot","category-yhteistyossa","tag-oppilaanohjaus","tag-perhe","tag-perheohjausmalli","tag-yhteistoiminta","tag-ylakoulu"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1090","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/15"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1090"}],"version-history":[{"count":30,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1090\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4099,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1090\/revisions\/4099"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1090"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1090"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1090"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}