Ennen nykyist\u00e4 professorin ty\u00f6t\u00e4ni autoin yliopisto-opiskelijoita, joilla oli ollut matkallaan ongelmia. Syyst\u00e4 tai toisesta johtuen heilt\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt opintoihinsa kuuluva pro gradu -tutkielma tekem\u00e4tt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ty\u00f6ni oli hautojan homma Maisterihautomossa. Ehk\u00e4 joku muistaakin Maisterihautomon. Kyse oli Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston Kokkolan yliopistokeskuksessa vuosien 1997\u20132010 ajan kest\u00e4neest\u00e4 hankkeesta, jota rahoitti silloinen opetusministeri\u00f6.<\/p>\n
Tuolloinen ty\u00f6ni oli oikea huippuhomma. Voitteko uskoa: vaikka ohjauksessani oli parhaimmillaan noin 600 pro gradua, kaikkina noina aamuina l\u00e4hdin valoisin mielin t\u00f6ihin! Se johtui siit\u00e4, ett\u00e4 koin aidosti tekev\u00e4ni t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Sain toimistani sis\u00e4isi\u00e4 palkkioita. Tunsin ett\u00e4 olin jokin jossakin ja minulla oli paikka. Ehk\u00e4 uskotte paremmin t\u00e4m\u00e4n huippuhomma-v\u00e4itteen, kun lis\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 toimenkuvaani ei kuulunut opetusteht\u00e4vi\u00e4, ellen halunnut niit\u00e4 tehd\u00e4. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tehnyt hallinnollisia t\u00f6it\u00e4, enk\u00e4 ollut yhdenk\u00e4\u00e4n laatuprojektin j\u00e4sen. Kokouksia minulla oli viisi tai kuusi vuodessa \u2013 korkeintaan.<\/p>\n
Aamuisin tulin ty\u00f6huoneeseeni, ripustin takkini naulaan, viritin kahvinkeittimen, verryttelin sormiani ja k\u00e4ynnistin tietokoneen. Aivan ensimm\u00e4iseksi avasin s\u00e4hk\u00f6postin ja tulostin sinne edellisen illan ja y\u00f6n aikana ropsahdelleet liitetiedostot. Vuosien varrella tulin kahlanneeksi l\u00e4vitse tuhansia ahdistuneiden opiskelijoiden raapustuksia, jotka osoittavat, ett\u00e4 akateemiseen maailmaan totisesti mahtuu merkillisi\u00e4 kiinnostuksen kohteita. Joukossa oli opiskelija, joka halusi kirjoittaa tutkielmansa havumetsien kaarnakuoriaisista (tied\u00e4tteh\u00e4n, Coleoptera Carabidae<\/em>). Er\u00e4s kiinnitti huomionsa selk\u00e4ydinvammaisiin, parisuhteessa el\u00e4viin keski-ik\u00e4isiin naisiin, muuan paneutui internetin noitiin ja yksi YK:n p\u00e4\u00e4sihteeri Kofi Annanin Millenium-ohjelmaan. Loput 596 olivat kiinnostuneita aivan muista aiheista. \u00c4lk\u00e4\u00e4 kysyk\u00f6, mihin tuota kaikkea porautumista tarvittiin. Ei puhuta nyt siit\u00e4.<\/p>\n Vaikka virtuaalinen yst\u00e4v\u00e4piirini oli viritt\u00e4nyt vastaanottimensa noinkin erilaisille taajuuksille, kaikkia heit\u00e4 yhdisti sama vaiva, totaalinen blackout. Gradu ei vain ottanut synty\u00e4kseen. Kuultuani riitt\u00e4v\u00e4n monta el\u00e4m\u00e4ntarinaa, minulle alkoi paljastua h\u00e4mment\u00e4v\u00e4 salaisuus. Suojattini eiv\u00e4t olleetkaan luusereita! He eiv\u00e4t olleet tuossa jamassa silkkaa laiskuuttaan. P\u00e4invastoin, heid\u00e4n menneisyydest\u00e4\u00e4n ei l\u00f6ytynyt riman alituksia. Joukossa oli lukuisia kuuden laudaturin ylioppilaita. Suurta osaa saattoi nimitt\u00e4\u00e4 jopa perfektionistiksi. Monen opiskelijan gradu oli hyytynyt alkusijoilleen, koska 100-sivuinen tutkielma oli jotakin aivan liian massiivista. He eiv\u00e4t tienneet, miten afrikkalainen norsu sy\u00f6d\u00e4\u00e4n? He olivat varmoja ep\u00e4onnistumisestaan. Niinp\u00e4 he olivat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet olla yritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n Aikani p\u00e4\u00e4t\u00e4 raaputeltuani uskoin l\u00f6yt\u00e4neeni ongelman ytimen. Kysyin: miksi tavoittelet kympin suoritusta, kun kehnompikin suoritus tuottaa maisterin paperit? Kysymykseni tuli selv\u00e4stikin puskista. Se j\u00e4rkytti kuuden laudaturin ylioppilaita. Aikansa pohdittuaan s\u00e4\u00e4lim\u00e4tt\u00f6minkin itsens\u00e4 ruoskija kuitenkin hyv\u00e4ksyi ajatuksen. Joku yltyi h\u00f6r\u00e4htelem\u00e4\u00e4n: voisiko kehnon gradun kirjoittaminen olla mahdollista?! Miksi ei, vastakysyin. Yliopiston skaala ulottuu ykk\u00f6sest\u00e4 viitoseen! Jo ykk\u00f6sen gradu on hyv\u00e4ksytty, vaikka onkin tosi huono. Silti se on hyv\u00e4ksytty. Mit\u00e4 sanot, eik\u00f6h\u00e4n k\u00e4\u00e4rit\u00e4 hihat? Uskokaa tai \u00e4lk\u00e4\u00e4, kun mielen valleja madallettiin ja hihat k\u00e4\u00e4rittiin, hiilivaunu jurskahti liikkeelle. Eik\u00e4 se vain liikkunut, pian se klonksutteli iloisesti kilkattaen. Ty\u00f6h\u00f6n tuli rentoutta, tuotoksia alkoi synty\u00e4.<\/p>\n K\u00e4vimme kiinni my\u00f6s kirjoittamisen prosessiin. V\u00e4itin monen heist\u00e4 kirjoittavan v\u00e4\u00e4rin, ainakin ep\u00e4taloudellisesti. Moni heist\u00e4 nimitt\u00e4in pyrki kerralla valmiiseen, hiottuun tekstiin. Koetin ohjata heit\u00e4 tyylinvaihdoksen tielle. Kerroin heille kirjailija Alpo Ruuthista, jonka kuulin kerran kuvaavan kirjoittamista veden heitt\u00e4miseksi katolle. Kuvitelkaa. Otetaan kymmenen litran \u00e4mp\u00e4ri, t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n se vedell\u00e4 ja hujautetaan pihasaunan katolle. Mit\u00e4 tapahtuu? Melkein kaikki katolle heitetyst\u00e4 vedest\u00e4 tulee alas. Jotain kuitenkin aina j\u00e4\u00e4: nimitt\u00e4in kostuneet p\u00e4reet, j\u00e4rkev\u00e4n ajattelun ohut ja elint\u00e4rke\u00e4 kehikko. N\u00e4in voi tehd\u00e4 kirjoitusty\u00f6t\u00e4kin, ja itse asiassa my\u00f6s monia muita t\u00f6it\u00e4. Toisin ilmaistuna kyse on juuri siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n i\u00e4nikuinen selk\u00e4ytimeemme juntattu viisaus \u201dlaatu korvaa m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u201d nurin niskoin. Aletaan uskoa, ett\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4 voi sittenkin korvata laadun. Ainakin joskus.<\/p>\n Kun ty\u00f6 oli n\u00e4in saatu k\u00e4yntiin, ohjattavani alkoivat tunnustaa, ett\u00e4 keskener\u00e4inen ty\u00f6 alkoi saada uusia piirteit\u00e4. Huomio kiinnittyi itse ty\u00f6n tekemiseen, prosessiin. Siihen saakka homma oli ollut niin tuskallista, niin ahdistavaa. Nyt se tuntui ajoittain jopa siedett\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Mik\u00e4 palkitsevinta, muutamat my\u00f6nsiv\u00e4t olevansa per\u00e4ti tyytyv\u00e4isi\u00e4 y\u00f6vuoteella p\u00e4iv\u00e4n uurastuksen j\u00e4lkeen. He alkoivat saada aikaansaamisen arvokkaita: \u201dOlen saanut t\u00e4n\u00e4\u00e4n aikaan kolme liuskaa teksti\u00e4. Se on huonoa, mutta kuitenkin!\u201d<\/em><\/p>\n Kaikkein yll\u00e4tt\u00e4vint\u00e4 oli kuitenkin lopputulos. Kun n\u00e4in alkuun saatetut ty\u00f6t lopulta valmistuivat (tutkielmia valmistui Maisterihautomossa noin yksi viikossa), ne eiv\u00e4t olleetkaan\u00a0\u201dtosi surkeita\u201d, vaikka sellaisiin oli kahdenkeskisell\u00e4 sopimuksella t\u00e4hd\u00e4tty. P\u00e4invastoin, useat approbaturiin t\u00e4hd\u00e4nneet kertoivat pudonneensa tuoliltaan kuultuaan gradunsa p\u00e4\u00e4sseen laitoksensa julkaisusarjaan! Muutamat tutkielmista hyv\u00e4ksyttiin sellaisenaan lisensiaatin tutkielmiksi. Muutama silloisista luusereista on jo v\u00e4itellyt tohtoriksi!<\/p>\n Miten t\u00e4m\u00e4 kaikki oli selitett\u00e4viss\u00e4? Gradupinne on verrattavissa paineeseen, joka syntyy liian kovan tavoitteen itselleen asettaneelle urheilijalle, vaikkapa haulikkoampujalle. Ammunnassa ei ole j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n rentoudesta. Niinp\u00e4 ilmaan singotut kiekot lent\u00e4v\u00e4t toistuvasti l\u00e4pi taivaankannen haulien puhkoessa raitista ulkoilmaa. Sen sijaan, kun ty\u00f6lle asetettua tavoitetta lasketaan, tekemiseen saadaan sellaista rentoutta, mit\u00e4 siihen ei kenties koskaan ole voitu liitt\u00e4\u00e4. Voiko n\u00e4inkin karmea homma muuttua jopa hauskaksi, minulta tivattiin. Kyll\u00e4, se johtuu tavoitteesta. Jos tavoite on riitt\u00e4v\u00e4n matalalla, se saavutetaan ja usein huimasti ylitet\u00e4\u00e4nkin helposti. Tavoitteen saavuttaminen synnytt\u00e4\u00e4 mielihyv\u00e4\u00e4, mik\u00e4 puolestaan aikaansaa vahvan sis\u00e4isen motivaation. T\u00e4m\u00e4n motivaation tunnemme intona tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Sis\u00e4iset palkkiot kannustavat yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4, ja n\u00e4in ty\u00f6 alkaa ruokkia itse itse\u00e4\u00e4n. Todella, joukossa oli niit\u00e4kin opiskelijoita, jotka tunnustivat kokeneensa jopa aidon flow\u2019n gradunsa \u00e4\u00e4rell\u00e4. Se kuulosti jopa omissa korvissani uskomattomalta, mutta pakko sekin oli uskoa.<\/p>\n Juha T. Hakala, professori, Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Ennen nykyist\u00e4 professorin ty\u00f6t\u00e4ni autoin yliopisto-opiskelijoita, joilla oli ollut matkallaan ongelmia. Syyst\u00e4 tai toisesta johtuen heilt\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt opintoihinsa kuuluva pro gradu -tutkielma tekem\u00e4tt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ty\u00f6ni oli hautojan homma Maisterihautomossa. Ehk\u00e4 joku muistaakin Maisterihautomon. Kyse oli Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston Kokkolan yliopistokeskuksessa vuosien 1997\u20132010 ajan kest\u00e4neest\u00e4 hankkeesta, jota rahoitti silloinen opetusministeri\u00f6. Tuolloinen ty\u00f6ni oli oikea huippuhomma. Voitteko […]<\/p>\n","protected":false},"author":15,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_relevanssi_hide_post":"","_relevanssi_hide_content":"","_relevanssi_pin_for_all":"","_relevanssi_pin_keywords":"","_relevanssi_unpin_keywords":"","_relevanssi_related_keywords":"","_relevanssi_related_include_ids":"","_relevanssi_related_exclude_ids":"","_relevanssi_related_no_append":"","_relevanssi_related_not_related":"","_relevanssi_related_posts":"","_relevanssi_noindex_reason":"","footnotes":""},"categories":[165,122,160],"tags":[25,24,26],"class_list":["post-1014","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-menetelmia-kaytantoja","category-opiskelu","category-tarinoitajahenkiloita","tag-maisterihautomo","tag-pro-gradu-tutkielma","tag-sisainen-motivaatio"],"acf":false,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1014","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/15"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1014"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1014\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4079,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1014\/revisions\/4079"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1014"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1014"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/verkkolehdet.jamk.fi\/elo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1014"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Kirjoittaja<\/h2>\n