Miten kohdata kehitysvammainen oppilas? Käytännön neuvoja musiikkikasvattajille

Olen ollut pienestä asti tekemisissä kehitysvammaisten henkilöiden kanssa äitini työn vuoksi, joten heidän kohtaamisensa on minulle luontevaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni ohjaan erityisoppijoita. Tässä artikkelissa haluan jakaa muille opiskelijoille ja opettajille käytännön neuvoja kehitysvammaisten kanssa työskentelyyn, ja ylipäätään heidän kohtaamiseen.

Mitä kehitysvammaisuus tarkoittaa?

Kehitysvammaisuus tarkoittaa sitä, että oppimisessa ja ymmärtämisessä on vaikeuksia. Se ei ole missään nimessä sairaus, vaan kehitysvamma on oire tai oirekokonaisuus. Oire taas on merkki siitä, että elimistössä tapahtuu jotain poikkeavaa. Kehitysvammaisella mielen ja oppimisen kehitys tulee viiveellä tai se on pysähtynyt. Älykkyys, sosiaalisuus, liikunnallisuus, sosiaaliset ja kielelliset taidot ovat sellaisia lapsuudessa kehittyviä taitoja, joissa voi olla puutteita. Kehitysvammaisuuteen liittyy aina älykkyyteen liittyviä puutteita. Esimerkiksi ainoastaan liikuntarajoitteinen ei ole automaattisesti kehitysvammainen. (Rintahaka 2017.)

Kehitysvammoja on eri asteista, osa kehitysvammaisista henkilöistä kykenee asumaan omillaan ja tarvitsee vain hiukan apua toiminnassaan. Osa taas on vaikeasti vammaisia, jolloin he tarvitsevat apua päivittäisissä toimissaan. Joskus kehitysvammaisuuden syytä ei saada selville. Yleisimpiä syitä kehitysvammaisuudelle ovat perintötekijät, ongelmat raskausaikana, hapen puute synnytyksessä, onnettomuus tai sairaus lapsuusaikana, ja äidin alkoholinkäyttö raskausaikana. Suomessa on arvioilta 40 000 kehitysvammaista henkilöä. (Kehitysvammaisuus, Kehitysvammaliitto.fi 2016.)

Kehitysvammoja ja erilaisia oireyhtymiä, jotka liittyvät kehitysvammoihin, on erittäin paljon. Ulkoisesti tunnistettavin näistä on ehkä Downin syndrooma. Down henkilöllä on yksi kromosomi enemmän kuin tavallisesti. Tämä yksi ylimääräinen kromosomi vaikuttaa mm. poikkeavuutena ulkonäössä ja kehityksessä. (Wilska 2011.)

Miten kohtaan kehitysvammaisen oppilaan?

Aluksi kehitysvammaisen oppilaan kohtaaminen voi tuntua jännittävältä, jos ei ole aiempaa kokemusta asiasta. Poistumalla omalta mukavuusalueelta, voi avata paljon uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia. Riittää, että on avoin, oma itsensä, empaattinen, iloinen ja mukava. Rohkea ja ennakkoluuloton asenne vievät pitkälle. Katsekontakti ja selkeä puheen artikulointi ovat myös tärkeitä. Kehitysvammaisen henkilön kohtaaminen ei ole sen kummallisempaa, kuin henkilön ilman tätä ominaisuutta. Loppujen lopuksi kehitysvammaisuutta ei tule mietittyä, vaan näkee heidät persoonina. Minun mielestäni kehitysvammaisuus on vain yksi ihmisen ominaisuus, samalla tavalla, kuin jollain henkilöllä on vaaleat tai tummat hiukset.

Kohdatessa kehitysvammaisia henkilöitä, saattaa itselle herätä yllättäviäkin tunteita. Niitä ei kannata pelästyä, vaan kannattaa miettiä mistä omat tunteet johtuvat. Olen erittäin herkkä ja usein kohdatessani kehitysvammaisen henkilön, mietin, millainen hänen elämänsä on ollut ja tulee olemaan, millainen hänen diagnoosinsa on, onko hänellä hyvä elämä ja onko hän onnellinen. On aivan sallittua kokea erilaisia tunteita ja käydä niitä läpi. Mitä enemmän olen ollut tekemisissä kehitysvammaisten henkilöiden kanssa, sitä vähemmän mietin enää edellä mainittuja asioita.

Mielestäni parasta kehitysvammaisten kanssa työskentelyssä on se, että he antavat välittömästi palautteen, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Useimmiten kuitenkin positiivista. Heidän tunnereaktionsa ovat usein voimakkaampia, mikä on mielestäni vain rikkautta. Heistä näkee kilometrien päähän, kun he nauttivat musiikista ja sen tekemisestä. Pienetkin onnistumiset ovat heille erittäin suuria.

Miten ohjaan kehitysvammaista oppilasta?

Ennen opetustilannetta on hyvä ottaa selvää, millaisia kehitysvammoja oppilailla on, jos se vain on mahdollista. Tämä tieto auttaa sinua opettajana suunnittelemaan tuntisi oppilaille sopivaksi. Käyttääkö oppilas esimerkiksi pyörätuolia? Pystyykö hän pitämään soittimia käsissään ja millaisia soittimia? Millaiset motoriset taidot hänellä on? Pystytkö hyödyntämään kehorytmiikkaa? Tarvitseeko oppilas kommunikointinsa apuna esimerkiksi kuvia tai tukiviittomia?

Jos ohjaat ryhmää, ota huomioon, että ryhmän sisällä voi olla hyvinkin erilaisia oppijoita. Osa saattaa olla pyörätuolissa ja osa saattaa olla hyvinkin lahjakkaita motorisesti. Tämän voit huomioida suunnitellessasi tuntia. Tee harjoituksia kaiken tasoisille oppijoille. Opetustilanteessa kannattaa aina lähteä liikkeelle mahdollisimman hitaasti ja helpoista asioista. Olen huomannut opetustilanteissa lähteväni vetämään harjoituksia liian nopealla tempolla. Onneksi oppilailta saa kuitenkin välittömästi palautteen! Mieti jo aluksi hidas tempo, ja vähennä siitä ajatellusta temposta vielä puolet pois. Harjoituksia voi vaikeuttaa asteittain mm. tempoa lisäämällä.

Omaa kehoa voidaan käyttää myös rytmisoittimena, tätä menetelmää kutsutaan kehorytmiikaksi eli body percussioniksi. Kehorytmiikan hyödyntäminen opetuksessa kehittää oppilasta motorisesti, rytmisesti ja tuntemaan musiikin kehossa kokonaisvaltaisesti. (Aarnio n.d.) Olen kokeillut omien oppilaitteni kanssa kehorytmiikan alkeita. Se on haastavaa ja täytyy lähteä todella yksinkertaisista asioista liikkeelle. Olen huomannut, että riittävän haastavia ovat jo taputukset reisiin ja käsiin. Pikku hiljaa olen lisännyt kuvioon myös askelia, jotka tuottavat osalle oppilaista paljon haasteita. Kehorytmiikkaa harjoiteltaessa kuitenkin huomaa kehityksen erittäin nopeasti, mikä on aivan mahtavaa! Oppilaat myös itse huomaavat kehityksensä ja saavat siitä onnistumisen kokemuksia.

Osa kehitysvammaisista henkilöistä tarvitsee kommunikointinsa tueksi esimerkiksi kuvia tai tukiviittomia. Tukiviittomia käytetään puheen rinnalla ja ne täydentävät puhetta. Tukiviittomilla viestitään asian keskeisimmät sanat. (”Tukiviittomat kommunikoinnissa”, papunet.net 2017.) Myös kuvia käytetään puheen tukena ja ne havainnollistavat puheessa tai kirjoituksessa vaikeasti ymmärrettävää asiaa. Kuvilla voidaan havainnollistaa asiaa, jota ei pysty muilla tavoin ilmaisemaan. (Laine 2017.)

Yksi tärkeä apuväline esimerkiksi bändiopetuksessa ovat kuvionuotit. Itse en ole vielä päässyt opettamaan kuvionuoteista soittamista, mutta toivottavasti jonain päivänä pääsen. Musiikkiterapeutti ja Resonaarin johtaja Kaarlo Uusitalo kehitti 1990-luvulla kuvionuottijärjestelmän. Siihen aikaan ei vielä ollut mitään muuta järjestelmää, mikä olisi ollut helpommin opeteltavissa, kuin tavalliset nuotit. Konkreettinen merkintätapa värien ja muotojen avulla mahdollistavat soittamisen välittömästi. (Uusitalo 2017.)

Ennen kaikkea kehitysvammaisia oppilaita opettaessa tarvitaan kärsivällisyyttä. Oppiminen tapahtuu hitaammin ja pidemmällä aikavälillä, kuin henkilöillä ilman kehitysvammaa. Vaikka sinusta itsestäsi opettajana tuntuisi siltä, että tiettyä asiaa on harjoiteltu jo tarpeeksi kauan, todennäköisesti oppilaasi ei ole turhautunut tai kyllästynyt harjoitteeseen. Minusta kehitysvammaisten oppilaiden opettaminen on todella antoisaa ja avartavaa, joten suosittelen sitä ihan kaikille.

Kirjoittaja: Sara Wilén 2018, Savonia- amk

Lähteet:

Aarnio, R. Kehorytmiharjoituksia. Viitattu 6.2.2018 http://etno.net/opintodokumentti/kehorytmiharjoituksia

Kehitysvammaisuus 2016. Kehitysvammaliiton www-sivut. Viitattu 13.2.2018. http://www.kehitysvammaliitto.fi/kehitysvammaisuus/

Kehitysvammaisuus 2018. Verneri.net. Verkkopalvelu kehitysvammaisuudesta. Kehitysvammaliitto. Viitattu 23.5.2018. http://verneri.net/yleis/kehitysvammaisuus

Kuvionuotit 2017. Helsinki mission www-sivut. Viitattu 13.2.2018. https://www.helsinkimissio.fi/resonaari/kuvionuotit

Laine, K. 2017. Kuvat kommunikoinnissa. Viitattu 12.2.2018. http://papunet.net/tietoa/kuvat-kommunikoinnissa

Rintahaka, J. 2017. Rinnekoti-Säätiö Kv-tietopankki. Viitattu 13.2.2018. http://www.kvtietopankki.fi/kehitysvammaisuus

Tukiviittomat kommunikoinnissa 2017. Papunet www-sivut. Viitattu 12.2.2018 http://papunet.net/tietoa/tukiviittomat-kommunikoinnissa

Uusitalo, K. 2017. Kuvionuotit. Helsinki mission www-sivut. Viitattu 13.2.2018. https://www.helsinkimissio.fi/resonaari/kuvionuotit

Wilska, M. 2011. Downin oireyhtymä. Verneri.net. Verkkopalvelu kehitysvammaisuudesta. Kehitysvammaliitto. Viitattu 23.5.2018. http://verneri.net/yleis/downin-oireyhtyma