Kuinka työllistyä laulupedagogina?

Koulutusta vastaava siisti sisätyö, nätit työvaatteet, kivat työkaverit. Palkka tilillä aina kuukauden viimeisenä päivänä, jämptisti määritelty työaika, toisten sanelema To Do -lista toteutettavana. Tärkeimpänä tavoitteena sulkea työpaikan ovi klo 16.00, unohtaa työasiat ja näin ollen klo 16.01 elää täysillä omaa elämää niin arki-iltaisin, viikonloppuisin kuin palkallisina lomaviikkoinakin. Kuulostaako unelmalta? Ainakin järkevältä, eikö totta? Muutama vuosi sitten jätin kuitenkin kaiken edellä mainitun taakseni, palasin intohimoni pariin ja jatkoin lauluopintojani. Kun valmistun nykyisestä opinahjostani pop/jazz –laulu pääaineenani musiikkipedagogin ammattikorkeakoulututkintoon, olen jo pitkälti yli kolmenkymmenen ikävuoden, eikä tulevaisuudessani suurella todennäköisyydellä ole odotettavissa mitään edellä mainituista asioista. Päinvastoin, tulevaisuudessa koko työllistymiseni on yhtä kysymysmerkkiä – mikään muu ei ole varmaa.

Ammattina musiikkipedagogi 

Musiikkipedagogit opettavat soittoa, laulua, säveltapailua tai musiikin teoriaa, kerrotaan Työ- ja elinkeinoministeriön Ammattinetti.fi –sivustolla. Musiikkipedagogit toimivat tyypillisesti musiikinopettajina esimerkiksi kansalaisopistoissa, työväenopistoissa ja kansanopistoissa, joissa oppilaat ovat eri-ikäisiä musiikin harrastajia. Työajat vaihtelevat opetusaikojen mukaan, usein iltaisin. Myös viikonloppuna tapahtuva opetus voi tulla kyseeseen. Työhön voi kuulua tuntien pitämistä eri oppilaitoksissa, jolloin matkustaminen kuuluu työhön. Opetettavia instrumentteja tai oppiaineita voi olla useita: Oppitunneilla annetaan yksilöopetusta tai ryhmäopetusta eri soittimissa, laulussa tai eri oppiaineissa, joissa voidaan keskittyä soitto- tai laulutaidon lisäksi yhtye- ja orkesterisoittoon, kuorolauluun tai teoriaan.

Musiikkipedagogi voi toimia myös varhaisiän musiikinopettajana tai kuoronjohtajana, orkesteri- ja kamarimuusikkona tai säestäjänä. (Mt.) On siis selvää, että tulevaisuudessa työnkuvani voi olla lähes mitä vain musiikin parissa: Musiikkipedagogin tutkinto valmistaa moniin eriin tehtäviin opiskelijan suuntautumisvaihtoehtojen mukaan. Laulua pääaineenaan opiskelevista musiikkipedagogeista valmistuu laulunopettajia eli laulupedagogeja.

Laulunopettajat Suomessa 

Tutkiessani tulevaa ammattikenttääni, huomasin, että virallisia tilastoja laulupedagogien tai laulunopettajana työskentelevien kokonaismäärästä Suomessa ei löydy. Laulun opettaminen ei vaadi erityisiä lupia tai rekisteröitymistä mihinkään.

Laulupedagogien määrästä Suomessa suuntaa antaa Laulupedagogit ry:n nettisivuilta maaliskuussa 2017 löytyvä tieto, jonka mukaan sen jäseniksi on (opiskelijat ja varsinaiset jäsenet yhteenlaskettuna) rekisteröitynyt yhteensä 365 henkilöä. Toinen laulunopettajien määrästä kertova luku löytyy Suomessa laulunopettajina toimivien yhteiseen Facebook –keskusteluryhmästä nimeltä ’Voice teachers united’; Ryhmään on liittynyt helmikuuhun 2017 mennessä 528 henkilöä. Musiikkipedagogin tutkintoon laulua pääaineena opiskelleita valmistuu Suomen ammattikorkeakouluista oman arvioni mukaan muutamia kymmeniä vuosittain.

Opetustyötä voi tehdä myös sivutoimisesti muun työn kuten muusikon työn ohessa eikä opettajan ”status” näin ollen tule virallisiin tilastoihin. Sivutoimiset opettajat samoin kuin itsenäisesti toimivat yrittäjät eivät välttämättä ole mukana ammattijärjestötoiminnassa, joten koko alaa kattavia tilastoja on vaikea laatia.

Laulunopettajana työskentelee myös muun koulutuksen saaneita laulajia kuin musiikkipedagogeja. Laulutekniikkaa voi opiskella monilla eri kursseilla ja erilaisten rekisteröityjen metodien avulla Suomessa ja ulkomailla. Opintomahdollisuuksia on lukemattomia, kuten esimerkiksi tanskalaisen Cathrine Sadolinin kehittämä Complete Vocal Technique, Seth Riggsin Speech Level Singing tai Jo Estillin kehittämä malli äänentoiminnasta: Estill Voice Training.

Laulupedagogin työn monimuotoisuus

Jokainen laulupedagogi on mahdollisuuksiensa mukaan opinnoissaan erikoistunut valitsemaansa aihealueeseen. Koulutuksesta ja kokemuksesta riippumatta kilpailemme työmarkkinoilla samoista työpaikoista, yrittäjinä samoista asiakkaista. Ammattikorkeakoulusta valmistuneelle musiikkipedagogille mahdollisia työpaikkoja on Ammattinetti.fi- sivuston mukaan mm. musiikkialan ammatilliset toisen asteen oppilaitokset sekä taiteen perusopetusta antavat musiikkioppilaitokset, musiikkiopistot, konservatoriot, kansalaisopistot, kansanopistot, seurakunnat ja yksityiset musiikkikoulut. Oppilaille voi tarjota myös yksityistunteja ja valmennusta ammatinharjoittajana. Työpaikat ovat harvassa, sillä kaikki edellä mainitut työllistäjät ovat pieniä toimijoita, joiden tarjoamien työtuntien määrä vaihtelee paljon ja vain harvassa kaupungissa yksi työpaikka tai työnantaja työllistää laulunopettajan täyspäiväisesti. Esimerkiksi kansalaisopistossa opettavien opettajien todetaan Opettaja -lehden artikkelissa Leipä pieninä paloina (Friman, 2013) olevan eräässä mielessä väliinputoajia: Vaikka heillä olisikin paljon työtunteja viikossa, vain harva on päätoiminen opettaja.

Lehdessä (mt.) onkin tyypillinen esimerkki laulupedagogin työnkuvasta: Artikkelissa kerrotaan kuinka laulunopettaja Pia Alanne tienaa elantonsa useasta pienestä purosta. Normaalina viikkona hän työskentelee opetustehtävissä 5 eri kaupungissa, palkkaa opetustyöstä hän saa 4:ltä eri työnantajalta sekä ajoittain esiintymisistä eri tahoilla. Haastattelussa Alanne kertookin mieltävänsä itsensä enemmän itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi kuin työntekijäksi. Samassa artikkelissa todetaan, että kun työsopimukset kansalaisopistoissa solmitaan monesti puoleksi vuodeksi kerrallaan, vaikuttaa tilanne moniin työntekijän perusoikeuksiin kuten kesälomiin ja eläkkeeseen sekä pidempään sairauslomaan. Niin kuin minäkin artikkelini alussa totesin, monelle työelämän itsestäänselvyydelle on laulunopettajana heitettävä hyvästit.

Työllisyys vai sittenkin työttömyys?

Elina Kirjalaisen (2010) Jyväskylän ammattikorkeakoululle tekemässä selvityksessä: Viisi vuotta valmistumisesta – ammattikorkeakoulusta valmistuneiden urakehitys, todettiin kulttuurialalta valmistuneilla sekä osa-aikatyössä että yrittäjinä toimivien määrän olevan alalla muita aloja suurempia. Selvityksen mukaan noin joka kymmenes on toiminut jossain vaiheessa valmistumisensa jälkeen yrittäjänä, ammatinharjoittajana tai freelancerina. Kulttuurialalta valmistuneilla mainittiin olleen myös useita erillisiä työttömyysjaksoja. Kirjalaisen selvityksessä (mts. 32) kulttuurialalla työskentelevä vastaaja totesikin: ”Monelle taidealan toimijoille osa- aikainen työttömyys, soviteltu työttömyystuki ja keikkapalkat ovat toimeentulon lähteet. Tilanteet muuttuvat eivät valmista uraa koskaan olemassa.”

Itsekin luovalla alalla työskentelevät Janne Arola ja Iikka Hackman kirjoittivat keväällä 2016 kirjan Väliinpudotetut, joka kertoo itsensä työllistäjistä. Itsensä työllistäjiksi heidän kirjassaan on määritelty henkilöt, jotka työllistyvät epätavallisissa työsuhteissa ja elättävät itsensä säännöllisen palkkatyösuhteen ulkopuolella, yksinyrittäjinä toimivista yrittäjistä tai sellaiseksi rinnastetuista. Kirjoittajat nostavat esiin ajankohtaisen kysymyksen: Miksi virallinen Suomi tunnistaa työmarkkinoilla ainoastaan palkansaajat ja yrittäjät, kun jo 152 000 suomalaista kuuluu tähän väliinputoajien luokkaan? Arola ja Hackman toteavat, että työelämä muuttuu, vanhat työn tekemisen mallit murtuvat, ns. ”normaalit” työsuhteet ovat entistä harvinaisempia, ”epänormaalit” pätkätyöt, silpputyöt, keikkatyöt, projektit, toimeksiannot ovat tuhansille arkipäivää. Kirjoittajien mukaan osalle normaalista luopuminen on tullut eteen pakon sanelemana taantuman pyörteissä ja itsensä työllistäminen on verrattavissa pakkoyrittäjyyteen. Vuonna 2014 Tilastokeskuksen julkaiseman kyselytutkimuksen perusteella voidaan olettaa noin viidenneksen itsensä työllistäjistä olevan yrittäjiä vastoin tahtoaan (mts. 95).

Monelle itsensä työllistäjälle tilanne on kuitenkin valinta, johon ajaa halu vaikuttaa omaan työnkuvaan. Ajatus vapaudesta houkuttaa nuorta työntekijäsukupolvea ja itsensä työllistäjiä yhdistääkin halu olla oma pomonsa. (Arola & Hackman 2016, 175-176.) Myös minä olen valmis luopumaan ”normaalin” työsuhteen eduista ja turvasta saadakseni tehdä työtä omaa intohimoani kuunnellen.

Yhteiskuntamme ei kuitenkaan tee tulevaisuuttani helpoksi, sillä itsensä työllistäjien kasvavaa ryhmää ei juurikaan tueta: Vuoden 2016 tammikuussa astui voimaan lakimuutos, jonka tavoitteena oli selkeyttää vaikeaa asiaa, yrittäjien oikeutta työttömyysturvaan. Lakimuutoksen mukaan jokainen pätkätyöläinen määritellään työttömyysturvan silmissä yrittäjäksi. Näin ollen jokaisen itsensä työllistäjänkin oikeus työttömyysturvaan määräytyy TE-keskuksen tekemän lausunnon mukaan, jossa arvioidaan yritystoiminnan pää- tai sivutoimisuus tapauskohtaisesti. Ongelmalliseksi tilanteen tekee lain käytäntöön panoon annetut epämääräiset ohjeet, joita jokainen lausuntoa tekevä viranomainen tulkitsee oman ymmärryksensä mukaan. Seurattuani ensimmäisen vuoden aikana annettuja lausuntoja, näiden ”yrittäjien” kokemuksia ja keskustelua aiheen ympärillä voin todeta, että lakimuutoksen seurauksena itsensä työllistäjien oikeus työttömyysturvaan on hyvin epävarma. Koska itsensä työllistäjien joukko on hyvin heterogeeninen (Arola & Hackman 2016, 177), joukko ei ole järjestäytynyt ajamaan omaa etuaan eikä yksittäinen poliittinen puolue tai ay-liikekään koe asiaa täysin omakseen. Minua huolestuttaa, muuttuuko tilanne tulevaisuudessa, saati ennen minun valmistumispäivääni. Olenko luopunut sosiaaliturvasta valitessani tämän uran?

Laulupedagogien erityisosaaminen 

Mitä sitten käytännössä tulen tekemään työkseni? Musiikkipedagogilta vaaditaan sekä musiikillista että pedagogista osaamista, ammattinetti.fi –sivustolla kerrotaan. Sivuston mukaan musiikkipedagogin työssä tarvitaan laaja-alaista musiikin eri osa-alueiden hallintaa, ja lisäksi taitoa välittää oppilaalle omaa osaamista niin että erilaisten ja eri-ikäisten oppilaiden osaamistaso ja tavoitteet huomioidaan. Laulunopettaja Pia Alanteen mukaan tämä onkin työn parhaita puolia: ”Tykkään siitä, että saan opettaa monen ikäisiä. Opiskelijoiden ikähaitari on 16–70 vuotta, ja ohjelmisto menee kevyestä musiikista klassiseen. (…) Laulutunneilla käy harrastajia, puoliammattilaisia, tulevia ammattilaisia sekä esimerkiksi uraansa aloittelevia Idols-kilpailun osallistujia.” (Friman 2013, 22).

Kiinnostus erilaisia ihmisiä kohtaan ja tarkkanäköisyys ihmiskehon ja mielen yhteyttä kohtaan onkin laulunopettajan tärkein ominaisuus ihmiskehon ollessa instrumenttina. Tuloiselan (2014, 28) mukaan laulunopettaja saattaakin oppia usein oppilaitaan enemmän jouduttuaan itse ottamaan asioista selvää ja työskentelemään varsin erilaisen ja eritasoisen oppilasaineksen kanssa. Opettajalla on oltava ”hyvä kuulo” ja ”hyvät silmät” havaita asioita oppilasta opetettaessa. Opetustilanteissa pitää toimia rauhallisesti: antaa tehtävä, kuunnella suoritus, tehdä korjausehdotus niin, että se on oppilaasi suoritettavissa, kuunnella, katsoa ja kokea omassa kehossaan toimiiko parannusehdotus. (Pakarinen 2008, 21).

Oman opiskelu– ja opetuskokemukseni perusteella sanoisinkin, että syvällinen empatiakyky ja hyvät vuorovaikutustaidot ovat laulupedagogin tärkeimpiä taitoja. On tärkeää tiedostaa, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja näin ollen psyyken ja henkisen hyvinvoinnin huomioiminen on yhtä tärkeä osa laulunopetusta kuin fysiikan. Ääneen heijastuu pienimmätkin tunnevivahteet, jotka koetaan koko kehon alueella (Eerola 2014, 15). Jokainen laulaja tietää, että laulunopiskeleminen vaatii paljon työtä oman psyykeen kanssa, sillä ääni kuvastaa aina koko elämänhistoriaa ja tätä hetkeä. Psykofyysisyyden tukemisen kautta laulaja voi saada luottamusta ja uskallusta, joka mahdollistaa odottamattoman hienot kokemukset. (Strandman 2015,71.)

Toki myös ihmisen fysiologian ja erityisesti äänifysiologian vahva tuntemus on laulunopettajalle välttämätöntä. Laulutekniikkaa voidaan harjoitella pitkälle kehonhallinnan keinoin tarkkailemalla esimerkiksi kehon asentoa, artikulaatiota ja hengityslihasten toimintaa hienomotorisella tasolla. Laulunopettaja Alanteen mukaankin oman kehon hallinta on laulamisessa tärkeää ja jooga, pilates ja monet itämaiset lajit saattavat tukea sitä (Friman 2013, 24). Äänielimistön ongelmien havaitseminen ja toiminnallisten häiriöiden hoitokeinot ovat myös tärkeä osa laulunopettajan ammattitaitoa.

Laulunopettajalta vaaditaan monipuolisuutta ääniharjoituksista, ohjelmiston tyylivaatimuksista, laulutekstien analyyseistä ja säestämisestä lähtien (Tuloisela 2014, 25). Ja erityisesti pop/jazz –laulutunneilla on hallittava eri musiikkityylien tyylinmukaisuudet laulun sekä säestyksen osalta. Eri musiikkityylien lisäksi laulunopettajan on hallittava myös eri kieliä ja niiden fonetiikka, jotta kappaleiden tekstit toteutuvat tyylinmukaisesti lausuttuina ja fraseerattuina. Opetustyötä varten on siis jatkuvasti ylläpidettävä omaa ammattitaitoa: muusikkoutta, soitto- ja laulutaitoa ja koko musiikkialan kehitystä trendeineen. Esiintyminen ja arvosteltavana oleminen kuuluu myös opettajan työhön. Esiintymistaidot, ilmaisutaidot ja luovuus ovat työssä tarpeen. (Pakarinen 2013, 21; ammattinetti.fi –sivusto.) Moni oppilas kaipaa ohjeistusta myös esiintymistilanteisiin, esiintymisjännitykseen ja tulkintaan.

Kuinka hyödyntää oma erityisosaaminen? 

Tuloisela (2014, 29) toteaa ”Kyllä vain on laulupedagogiaa ikä kaikki, ensin oppilaana ja sitten opettajana!” Voidaankin sanoa, että musiikkipedagogille monipuolisuus on ammattitaidon kulmakivi ja sen myötä työllistymisen tae. Toive – hankkeen loppuraportissa (2011, 10) korostuu kuinka musiikkialan moniosaajat ovat kysytyimpiä työntekijöitä musiikkiopistoihin. Ja voi myös olla, että yrittäjänä toimiva löytää sitä enemmän asiakkaita mitä monipuolisemmin tarjoaa opetusta erilaisten oppilaiden tarpeisiin

Kuten jo aiemmin totesin, työllistyminen laulupedagogina on useista syistä haasteellista: perinteisiä työpaikkoja on rajallinen määrä ja tahot työllistävät vain harvoin laulunopettajia täyspäiväisesti tai vakituisesti. Silpputyöt ja itsensä työllistäminen ovat realiteetteja. Musiikkipedagogin tutkinnon antamaa perusosaamista ja pätevyyttä ei pidä aliarvioida, mutta elinikäisen oppimisen hengessä jatkokouluttautuminen ja itselle tärkeisiin teemoihin syventyminen aktiivisesti voivat olla avainsana työllistymiselle. Mielestäni laulunopettajan monipuolista erityisosaamista kannattaa hyödyntää oman työllistymisen edistämiseksi. Erityisosaamisen varaan voi perustaa vaikkapa kokonaisen yrityksen liikeidean, jolloin oman osaamisen tuotteistaminen ja markkinointi ovat myös suuressa roolissa.

Esimerkiksi tiettyyn musiikkityyliin perehtyminen syvällisesti voi houkutella oppilaita kauempaakin kursseille tai leireille. Äänenkäytön osaamista tarvitsevat kaikki puhetyöläiset. Hengitystekniikan harjoitukset ovat mindfullnessin ja tiedostavan läsnäolon peruspilarit, joita jokaisen olisi syytä pysähtyä miettimään. Kehonhallintaan syventyminen esimerkiksi pilateksen opeilla olisi keino työllistyä myös liikunnan alalla. Esiintymisvalmennuksesta hyötyvät myös muiden alojen kuin musiikkialan osaajat. Vokologian tai logopedian opintojen jälkeen osaamista riittäisi äänenmuodostuksen opettamisen lisäksi myös syvempään ihmisäänen, puheen ja kielen häiriötilojen kuntoutuksen ohjaamiseen. Mihin vain erityisosaamisemme alueeseen erikoistuminen avaa uusia ovia!

Koska minulle alan valinta on ollut oman kutsumuksen kuuntelemista, tuntuu myös oman ammattitaidon jatkuva ylläpitäminen ja mahdollinen jatkokouluttautuminen luonnolliselta tulevaisuudessa. Toivon, että monella kollegallani on yhtä intohimoinen suhtautuminen laulamisen ihmeelliseen maailmaan ja se kannustaa ponnistelemaan läpi työllistymisen haasteiden.

 

Kirjoittaja: Reetta Mölsä, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2017

 

Lähteet 

Arola, J. & Hackman, I. 2016. Väliin pudotetut. Miten meistä tehtaillaan yksinyrittäjiä. Jyväskylä: Docendo Oy.

Eerola, R. 2014. Tekstilähtöinen tulkintatapa laulutaiteessa. Artikkeli julkaisussa Laulupedagogi 2013-2014, 14-16. Helsinki: Laulupedagogit ry.

Friman, T. 2013. Leipä pieninä paloina. Opettaja 20.9.2013, 22-27. Viitattu 10.1.2017. http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OpettajaLehti%2FPage%2Fjuttusivu&cid=1351276519632&jutt uID=1355755420867.

Kirjalainen, Elina. 2010. Viisi vuotta valmistumisesta – ammattikorkeakoulusta valmistuneiden urakehitys. Uraseuranta vuonna 2003 valmistuneille. Selvitys seitsemän ammattikorkeakoulun yhteisistä tuloksista. Viitattu 10.1.2017 https://www.jamk.fi/globalassets/tietoa-jamkista–about- jamk/laatu/final_uraseuranta_raportti_maaliskuu2010.pdf. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Musiikkipedagogin työtehtävät. Työ- ja elinkeinoministeriön sivusto. Viitattu 10.1.2017. http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/58171edd0a6534460189f687f3350bb3.

Muusikko eilen, tänään ja huomenna. Näkökulmia musiikkialan osaamistarpeisiin. Musiikkialan toiminta ympäristöt ja osaamistarve – Toive, loppuraportti. Sibelius-akatemian selvityksiä ja raportteja 13/2011. Toim. Muukkonen, M., Pesonen, M., Pohjannoro, U. Viitattu 10.1.2017. http://www2.siba.fi/toive/userfiles/media/Toive_loppuraportti_2011.pdf.

Pakarinen, Pia. 2008. Minustako laulunopettaja. Pedagoginen opinnäytetyö Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 10.1.2017.       http://theseus.fi/bitstream/handle/10024/19590/jamk_1210224646_3.pdf?sequence=1.

Strandman, S-M. 2015. Hengittävä muusikko – Hengitys muusikon psykofyysisen hyvinvoinnin tukena. Opinnäytetyö. Metropolia ammattikorkeakoulu. Viitattu 14.3.2017. http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/94383/Strandman%20Saara-Maija.pdf?sequence=1.

Tuloisela, M. 2014. Laulupedagogien matkassa: Tuokiokuvia laulunopettajan uralta. Artikkeli julkaisussa Laulupedagogi 2013-2014, 23-29. Helsinki: Laulupedagogit ry.

Jätä kommentti


Miksi kysytään?