Kaikenikäisten ope – soitonopettajan monet roolit eri-ikäisten oppilaiden opettamisessa

Soitonopettajan työ on monipuolista ja usein oppilaat ovat monen ikäisiä lapsista aikuisiin. Onko soitonopettajan roolissa eroja opetettaessa pieniä lapsia, nuoria tai aikuisia? Minkä vuoksi? Miten opettaja voisi parhaiten tukea kaikenikäisten oppilaidensa oppimista. Näitä aiheita olen pohtinut tässä artikkelissa.

Lasten kanssa leikkisästi

Tutkimusten mukaan lasten soitonopiskelusta on hyötyä fyysiselle ja motoriselle kehitykselle, kognitiiviselle kehitykselle, keskittymiskyvylle, tarkkaavaisuudelle, kielten oppimiselle, muistille, sosioemotionaaliselle kehitykselle, tunne-elämän kehitykselle, sosiaalisten taitojen kehitykselle sekä moraalin kehitykselle. (Matinlassi 2014, 10-26). Soitonopiskelulla on siis todella monipuolisia vaikutuksia lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja siksi soitonopettamista ei voida pitää pelkästään teoreettisen aineen opettamisena. Tätä tulisikin painottaa musiikkipedagogien koulutuksessa (Matinlassi 2014, 41). Musiikkipedagogiikan opetus ja siitä saatava palaute, sekä monipuolinen tuntien seuraaminen onkin mielestäni suuressa osassa oman opettajuuden muotoutumisessa teoreettisen tiedon lisäksi. Pedagogisen opetuksen kautta voi saada kallisarvoisia käytännön vinkkejä opetukseen liittyen, sekä saa mahdollisuuden kysyä mitä tahansa ja peilata ajatuksiaan opettamisesta ja opettajuudesta.

Pienten lasten opetuksessa erityispiirteenä on opettajan rooli kasvattajana ja oppilaita joutuukin usein muistuttamaan soittotunnin pelisäännöistä. Olen myös huomannut, että joidenkin oppilaiden on vaikea keskittyä koko soittotunnin ajan, vaikka tunnin kesto olisikin vain puoli tuntia. Leikillisyys ja siihen liittyvät apuvälineet kuuluvat osana lasten opetukseen ja palkitseminen on myös yksi menetelmä, joka saattaa lapsilla lisätä innostusta harjoitteluun. Useat pienemmät oppilaat odottavat innolla esimerkiksi tarraa, jonka saa jokaisesta opetellusta asteikosta vihkoonsa. Vanhempana motivaatio voi olla enemmän musiikillisiin asioihin ja yhteisöllisyyteen pohjautuvaa, mutta ainakin omassa opetuksessani olen huomannut yhteisöllisyyden hyödyt myös pienten oppilaiden kanssa. Yhteiset peli-illat, jossa saman ikäiset oppilaat saavat soittaa toisilleen ja sen jälkeen viettää mukavaa aikaa pelien ja herkkujen parissa on aina odotettu tapahtuma. Siinä lapset oppivat esiintymään toisilleen rennossa ilmapiirissä ja kuulevat muita soittajia, sekä tutustuvat saman ikäisiin soittajiin tai tapaavat kavereita, jotka tuntevat jo orkesterista. Väitän että tällainen toiminta on myös omiaan lisäämään lasten innostusta soittoharrastusta kohtaan.

Lapsia opetettaessa tarvitaan kärsivällisyyttä ja paljon mielikuvitusta. Koen, että pienemmille oppilaille opettaja on myös kasvattaja.

Tukea nuorille soitonopiskelijoille

Murrosiässä nuori elää nopean muutoksen vaihetta sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Lapsenomainen ajattelu on vaihtumassa aikuismaisemmaksi loogiseksi päättelyksi ja uusi minäkuva on kehittymässä. Opettajan on tärkeää tiedostaa tämä, jotta hän voi mahdollisimman hyvin tukea ja opettaa oppilastaan. Palaute, jota nuori saa soitostaan, vaikuttaa suuresti hänen musiikillisen minäkäsityksensä kehittymiseen. Nuorille musiikki on myös tärkeä työväline omien tunteiden, ajatusten ja mielialojen prosesseissa ja hallinnassa ja he usein kokevat musiikin heijastavan omia tunteitaan ja kokemuksiaan. (Savonen 2007,3.)

Teini-iän kynnyksellä useat nuoret oppilaat kohtaavat motivaatio-ongelmia kun muut asiat alkavat kiinnostaa enemmän ja moni miettiikin soittoharrastuksen lopettamista. Nuorten motivaatioon vaikuttavia asioita ovat muun muassa soittamisen tuomat elämykset, ohjelmistoon liittyvät motiivit sekä vuorovaikutus, joka on erittäin tärkeä motiivi nuorten soittoharrastuksessa. Luottamuksellinen suhde soitonopettajaan on myös erittäin tärkeä. Usein nuoret tarvitsevat aikuisen, jonka esimerkkiä seurata ja soitonopettaja voi olla yksi tällainen henkilö nuoren elämässä. Opettajan tuki ja kannustus ovat tärkeitä myös oppilaan kokonaisvaltaisessa kasvuprosessissa. Soittotunti on monelle nuorelle ainoa hetki viikossa kun hän saa aikuisen ihmisen jakamattoman huomion. Säännöllisellä opettaja-oppilas – suhteella voi olla näistä syistä terapeuttisia vaikutuksia nuorelle. (Savonen 2007,3.)

Teini-ikäisille oppilaille soitonopettaja voi siis olla ainakin tukija, kannustaja, turvallinen aikuinen ja esimerkki.

Pitkäjänteistä työtä ja mielekästä ohjelmistoa aikuisten kanssa

Aikuisilla soitonopiskelijoilla on usein soitonopiskelun alkaessa motivaatio korkealla, koska he ovat itse hakeutunut tunneille. Heillä voi kuitenkin olla epärealistisia käsityksiä instrumentin oppimisen nopeudesta ja se voi tuoda mukanaan turhautumisen tunteita ja vaikuttaa motivaatioon. Soitonopiskelu on hidasta ja vaatii pitkäjänteisyyttä, sekä tiettyjä prosesseja, jotka on käytävä läpi, jotta voi kehittyä. Aikuiselle oppilaalle on tärkeä korostaa, että harjoittelun tulisi olla säännöllistä ja tehokasta, mutta itselleen ei saa olla liian ankara. Oppiminen vaatii aikaa ja virheitä tulee väistämättä, mutta se kuuluu asiaan. Alussa esimerkiksi soittimen piteleminen oikein ja äänenmuodostus vaativat keskittymistä, mutta ne automatisoituvat hiljalleen, mikä helpottaa keskittymistä musiikillisiin asioihin. Veikan (2016, 12-14) mukaan Soittotaidon opetteleminen voidaan jaotella kolmeen vaiheeseen:

Ensimmäisen vaiheen esimerkkinä voimme pitää ensimmäistä soittotuntia, jolloin opetellaan, miten soitinta kuuluu pidellä ja miten siitä saadaan ääni. Kaikki on oppilaalle uutta ja vaatii keskittymistä ja opettajan ohjausta, jotta asiat opetellaan alusta asti oikein.

Toisessa vaiheessa oppilas on jo tietoisempi soittamisesta ja hänen keskushermostoonsa on syntynyt soiton aikana aktivoituva muistijälki. Oppilas tietää jo, mitä vaaditaan, että hän voi soittaa soittimestaan tietyn äänen. Tässä vaiheessa muistijälki tekee soittamisesta jo varmempaa ja keskittymistä voi jo viedä muihinkin asioihin, kuten nyansseihin ja artikulointiin ja tämän mahdollistaa myös se, että tässä vaiheessa soitto on jo ennakoivampaa.

Kolmatta vaihetta kutsutaan automaation vaiheeksi, koska silloin soitto on jo melko automatisoitunutta, eikä se vaadi enää suurta huomiointikykyä ja keskittymistä, jolloin voi keskittyä yhä enemmän muihin asioihin.

On yksilöllistä kuinka kauan nämä vaiheet kestävät, siihen vaikuttavat monet asiat, kuten harjoitellun tehtävän vaativuusaste ja tavoite, sekä harjoittelun määrä, unohtamatta levon tärkeyttä. Myös oppilaan ikä ja aiempi tausta vaikuttaa. Ensimmäisissä vaiheissa kehittyminen voi olla nopeaakin, mutta yleensä kolmannessa vaiheessa se hidastuu. (Veikka 2016, 12-14.)

Soitonopettajan on hyvä tiedostaa nämä oppimisen vaiheet aikuisen oppilaan kanssa, jotta häntä voisi tukea, kannustaa ja motivoida mahdollisimman hyvin. On myös hyvä korostaa aikuiselle oppilaalle, että soittotaidon opiskelu on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii tiettyjä prosesseja ja virheetkin kuuluvat asiaan. Positiivisista asioista ja kehityksestä muistuttaminen on tärkeää, koska aikuiset oppilaat ovat usein kriittisiä itseään kohtaan. Myös ohjelmistoa on hyvä miettiä oppilaan kanssa, koska aikuisille oppilaille ohjelmiston merkitys motivaatioon voi olla suuri. Aikuisen oppilaan kanssa työskentely vaati molemminpuolista luottamusta ja avoimuutta, jotta soitonopiskelu olisi mielekästä.

Avainasemassa luottamuksellinen ja avoin suhde oppilaaseen

Eri-ikäisten oppilaiden opettamisessa on eroja, mutta mielestäni yhdistävä tekijä on, että opettajan on tärkeää yrittää luoda oppimistilanteesta mahdollisimman rento ja rakentaa luottamuksellista ja avointa suhdetta oppilaaseen.

Eri-ikäisten erityispiirteistä voisimme tiivistetysti sanoa, että lapsille soitonopettaja toimii usein soittotaidon opettamisen lisäksi myös kasvattajana. Nuorille soitonopettaja voi olla hyvinkin tärkeä aikuinen ja siksi kannustava palaute on tärkeää. Aikuisten oppilaiden kanssa taas on tärkeää instrumentin opiskeluun liittyvien prosessien ymmärtäminen, sekä ohjelmiston mielekkyys.

Tämän artikkelin tarkoituksena oli löytää tapoja tukea kaikenikäisten oppilaiden kehitystä mahdollisimman hyvin ja ymmärtää millaista tukea oppilas tarvitsee opettajalta erilaisissa elämänvaiheissa. Jokainen oppilas on iästä riippumatta aina yksilö ja oppii eri tavalla ja siksi on tärkeää kerätä monipuolisia tapoja opettaa kaikenikäisiä oppilaitaan. Myös soitonopettajat ovat erilaisia ja jokainen opettaa aina omalla persoonallaan. Onkin tärkeää löytää itselle luonnollinen tapa opettaa ja olla läsnä niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Molemminpuolinen kunnioittava suhde mahdollistaa aidon dialogin syntymisen kahden ihmisen välille. Soitonopiskelu on myös kovaa työtä ja myös tiukkaa palautetta vaaditaan välillä, mutta silloin kun yhteistyö on rakentavaa ja kannustavaa, on vaatimuksiakin harjoittelun ja päämäärien suhteen helpompi asettaa. (Lankila 2017).

Kirjoittaja: Anna Vähäsöyrinki, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2017

Lähteet:

Lankila, L. Opettajan tärkeä matka – soitonopettajan eettiset haasteet. Opinnäytetyö, Metropolia ammattikorkeakoulu, musiikin koulutusohjelma. Viitattu 17.1.2017. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/50566/Opettajan%20tarkea%20matka.pdf?sequence=1

Matinlassi, A. 2014. ”TÄÄ ON NIIN IHANAN HELLÄ KOHTA” Soitonopiskelu 6‒11-vuotiaan lapsen kasvun ja kehityksen tukena. Opinnäytetyö, Oulun ammattikorkeakoulu, musiikin koulutusohjelma. Viitattu 17.1.2017 http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/83325/Matinlassi_Anniina.pdf?sequence=1

Savonen, K. 2007. Mistä on hyvät soitonopettajat tehty? 13-15-vuotiaiden käsitykset soitonopettajasta. Pedagoginen opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 17.1.2017. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/20078/jamk_1219225459_9.pdf?sequence=1

Veikka, K. 2016. Aikuisen trumpettioppilaan taitojen kehittyminen: Johdatus aikuisena aloittaneen trumpettioppilaan oppimisprosessin vaiheisiin. Opinnäytetyö, Metropolia ammattikorkeakoulu, instrumenttipedagogi. Viitattu 17.1.2017  https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/119150/Kaarle_Veikka.pdf?sequence=1

Jätä kommentti


Miksi kysytään?