Tanssi sirkuksen ammattikoulutuksessa
Opiskelen ensimmäistä vuotta Lahden Koulutuskeskus Salpauksen sirkuslinjalla ja suoritan samanaikaisesti loppuun tanssinopettajan tutkintoa Kuopion Savonia-ammattikorkeakoulussa. Minulla on takanani myös tanssijan ammattiopintoja ulkomailla. Siksi minulle on luonnollista ja kiinnostavaa tutkia tanssin ja sirkuksen yhteyksiä ja tällä hetkellä erityisesti sitä, miten tanssia hyödynnetään sirkuksen ammattikoulutuksessa.
Kuten Purovaara (2005, 69) kirjoittaa, tanssi on sirkukselle hyvin läheinen taidemuoto. Hän toteaa myös, että tanssijan tapa harjoitella henkilökohtaista tekniikkaa vastaa paljonkin sirkuksen käytäntöjä ja että harjoittelun voi kummassakin lajissa nähdä kehon muokkaamisena, jolla keho vapautetaan ihmisen tavanomaisista fyysisistä rajoitteista. (Mts. 140.)
Olen tätä artikkelia varten haastatellut joulukuussa 2015 Salpauksen sirkusartistikoulutuksen linjanjohtajaa sekä sirkus- ja tanssilajien (baletti, jazz, nykytanssi) opettajia aiheesta. Halusin kuulla myös opiskelijoiden näkökulmia ja kokemuksia tanssin merkityksestä sirkusopinnoissa, joten tein ensimmäisen ja toisen vuosikurssin oppilaille pienimuotoisen kyselyn aiheesta. Aihe on itselleni kiinnostava myös, koska saatan tulevaisuudessa työskennellä tanssin lisäksi sirkusopetuksen parissa. Tämän tutkimuksen kautta olen saanut hieman mielikuvaa opettajien näkemyksistä, oppilaiden odotuksista ja siitä, mikä on sirkuksen kannalta oleellista tanssinopetuksessa.
Kuva 1: Sirkusartistiopiskelijat ryhmäkoreografian pyörteissä Party Like Gatsby -tapahtumassa Helsingissä.
Nykysirkuksen moniulotteisuus
Nykysirkus on poikkitaiteellinen taidemuoto, jossa sekoittuvat perinteinen sirkus, teatteri, tanssi, musiikki sekä muut visuaaliset taiteet. Purovaara (2005, 137) kirjoittaa, että teatterin ja tanssin fyysisyys rinnastuu myös sirkukseen ja että taiteidenvälisyys ja uudet koulutustavat ovat tuoneet sirkusartistille välineitä oman työnsä ja liikekielensä tunnistamiseen ja tiedostamiseen.
Tänä päivänä esiintyviltä taiteilijoilta vaaditaan monipuolisuutta sekä fyysisesti että ilmaisullisesti, ja monialainen osaaminen antaa paremmat valmiudet työelämään. Sirkusartisti voi esimerkiksi esiintyä myös musikaaleissa ja teatterissa, jos hän kykenee osallistumaan ryhmäkoreografioihin. Sirkuksen ammattikoulutuksen tavoitteena onkin valmistaa monipuolisia, persoonallisia ja luovia ammattilaisia, jotka kykenevät työskentelemään sekä ryhmässä että yksin. Sen tavoittamiseen tanssi ja sen monet muodot antavat useita keinoja ja työkaluja.
Lähes kaikki haastattelemani sirkusopettajat olivat opiskelleet tanssia jo omana opiskeluaikanaan, vaikka sen merkitys sirkuskoulutuksessa ei ole aina ollutkaan niin suuri kuin nykyään. Osalle tanssi oli ollut merkittävä syy päätyä sirkusalalle, ja kaikki kokivat sen olevan itsestään selvä ja pakollinenkin osa opintoja. Kuten yksi sirkusopettaja totesi: opiskelijalla tulisi olla rohkeutta mennä lavalle ja liikkua myös ilman sirkusteknistä osaamista ja temppuja, joiden taakse voisi piiloutua.
Tanssilla on myös tärkeä sosiaalinen merkitys koulutukselle, ja sen voi kokea tietynlaisena ryhmähengen ylläpitäjänä. Sirkusopintojen aikana jokainen oppilas valitsee päälajin, suurin osa myös sivulajin, joiden harjoittelu on usein yksinäistä puurtamista oman kehon kanssa. Käsilläseisonta, ilma-akrobatian eri lajit, jongleeraus, cyr-rengas, tasapainolajit – kaikki ovat lähtökohtaisesti soololajeja, joissa oppilas keskittyy oman tekniikkansa ja tyylinsä kehittämiseen. Tanssitunneilla toimitaan sen sijaan ryhmässä, jolloin kaikki liikkuvat yhdessä samassa tilassa, mahdollisesti samanaikaisesti ja toisia kuunnellen. Se lisää tietoisuutta muista, kinesteettistä aistia, ja opettaa kuuntelemaan ryhmän rytmiä.
Balettia, jazzia ja nykytanssia – eri tanssilajien erilaiset painotukset
Sirkusalan opetussuunnitelmassa tanssi on mainittu useiden eri kokonaisuuksien yhteydessä. Tavoitteissa mainitaan esimerkiksi se, että opiskelija pystyy tanssimaan jazzin, nykytanssin ja baletin perusliikemateriaalia ja osallistumaan kevennettyihin tanssikoreografioihin. Lisäksi tanssin suhteen opiskelijan kehon linjausten ja kehonhallinnan pitää olla vähintään kohtuullisella tasolla. Tanssi on myös kiinteänä osana ilmaisua ja yleisölle esiintymistä – sen kautta opiskelija kehittää omaa liikekieltään ja persoonallista ilmaisua sirkusteknisessä työskentelyssään soveltaen siihen mm. tanssissa oppimaansa liikeilmaisua. Hän osaa harjoitella hyödyntäen improvisaatiota ja kokeillen uutta. (Sirkusalan perustutkinto, Sirkusalan osaamisala, Sirkusartisti. 2015, 5, 22.)
Sirkusopiskelijoiden tanssinopetukseen kuuluu siis balettia, nykytanssia ja jazzia, joita on tavoitteena sisällyttää lukujärjestykseen kutakin yksi tunti viikossa. Määrä kuitenkin jakautuu produktioiden vuoksi lukuvuodelle hieman epätasaisesti. Tanssi on yleensä oleellinen osa sirkusproduktioita, joita varten harjoitellaan ryhmäkoreografioita. Niiden kautta opiskelijat oppivat hahmottamaan muitakin lavalla liikkujia ja omaa suhdetta toisiin, sekä koreografista luomisprosessia ja esityksen rakennetta. Yksi oppilas kirjoitti myös, että tanssikoreografiaa esittäessä pystyy paremmin keskittymään yleisön kanssa kommunikointiin, lavaläsnäoloon ja ilmaisuun kuin sirkusteknisesti vaikeita temppuja tehdessä.
Eri tanssilajit tuovat opetukseen erilaisia painotuksia ja näkökulmia. Baletin tehtävä on vahvistaa opiskelijoiden puhtaita linjauksia ja kehotietoisuutta, vahvistaa keskivartaloa ja ryhtiä. Sirkuskoulutuksessa ei ole välttämättä niin oleellista harjoituttaa jonkin koulukunnan puhdasta balettitekniikkaa, vaan ottaa siitä enemmänkin irti sirkusta tukevia nykybaletin elementtejä. Paljon akrobatiaa tehnyt opiskelija saattaa olla liikkeissään jäykkä ja ajatella vartalon linjat vain suorina, ei pitkinä. Baletti voi tuoda enemmän pituutta lihaksiin ja hengittävyyttä etenkin ylävartaloon. Ylipäätään baletin perustekniikan hallinta auttaa hahmottamaan lantion ja selän oikeaa asentoa, lisäämään liikelaajuuksia sekä venyvyyttä ja vahvistamaan lihaksia – oikeat linjaukset niin tanssissa kuin akrobatiassakin suojaavat myös vammoilta ja mahdollisesti pidentävät fyysistä uraa. Parhaassa tapauksessa opiskelijat kokevat tanssivansa balettitunneilla, eivät vain suorittavansa teknisiä liikesarjoja.
Nykytanssin tarkoituksena on sen sijaan tuoda vastapainoa sirkustekniikoiden, akrobatian ja baletin kurinalaisuudelle ja valmiiden muotojen harjoittelulle. Nykytanssin opettajan mukaan tunneilla ei ole oleellista keskittyä tekniikkasarjoihin, sillä niitä tulee joka tapauksessa baletissa ja jazzissa, vaan enemmänkin etsiä luonnollista liikettä ja rentoutta, virtaavuutta ja flowta sekä herätellä luovuutta ja liikkeeseen heittäytymistä. Nykytanssin avulla kehoon voidaan saada lisää liikkuvuutta ja ulottuvuuksia sekä löytää erilaisia dynamiikoita ja tyylejä, joilla liikkua. Oman liikekielen löytymisessä improvisaatiotehtävät voivat olla isoksi hyödyksi, jotta oppilaat oppivat luottamaan omaan kehoonsa ja kykyynsä tuottaa liikettä. Peilin puuttuminen saattaa edesauttaa heittäytymistä, kun oppilaat eivät keskity siihen, miltä he näyttävät, vaan miltä jokin liike tuntuu, ja millaisia signaaleja keho antaa. Se voi vapauttaa oppilaita kokeilemaan erilaisia tyylejä rohkeammin ja käyttämään improvisaatiota myös sirkusesitystensä rakentamisessa.
Jazztanssin tavoitteet painottuvat erityisesti lihasten monipuoliseen käyttöön, puhtaisiin linjauksiin, koordinaatioon sekä fyysisen kestävyyden harjoittamiseen. Myös ilmaisu ja erilaiset tanssityylit ovat isossa osassa. Tunneilla harjoitellaan myös pyörimistekniikkaa ja piruetteja, mistä hyötyy sekä (ilma-)akrobaatti, jonglööri että cyr-renkaalla pyörijä. Jazztanssin opettaja kertoi haluavansa antaa tanssitekniikasta mahdollisimman laajan kuvan, jotta oppilailla olisi paremmat mahdollisuudet työllistyä opintojen jälkeen. Jazztanssin perustekniikan ja -liikkeiden hallinta (jalanheitot, piruetit, nopeat painonsiirrot ja suunnanvaihdot, ponnistusvoima ja hypyt, isolaatiot, käsien liikeradat, musiikin laskeminen) sekä koreografioiden nopea oppiminen antavat opiskelijoille valmiuksia työskennellä monialaisissa produktioissa, joissa tanssi on osana esitystä.
Tanssin haasteista
Tanssinopettajien ja oppilaiden omien kokemusten mukaan sirkusopiskelijoilla on tanssin suhteen tietynlaisia haasteita. Opintojen alussa etenkin liikkeeseen heittäytyminen ja oman liikkeen tuottaminen on saattanut olla hankalaa, sillä moni sirkusopiskelija on harjoitellut muodollista tekniikkaa pienestä asti, mikä on saattanut niukentaa tanssillisemman liikkeen moniulotteisuutta. Myös taloudellisen liikkeen löytäminen ja turhan jännityksen päästäminen kehosta vie oman aikansa. Koordinaatiokykyä vaativat harjoitteet ovat tuottaneet päänvaivaa, mutta kehon hahmotus yleensä kehittyy nopeasti säännöllisen harjoittelun myötä. Haasteena on ollut myös sirkusopiskelijoiden tasoerot, sillä osa opiskelijoista on ollut taustaltaan ammattitanssijoita, ja osa ei ole koskaan käynytkään tanssitunnilla. Tanssitunnit sirkuskoulutuksessa ovat saattaneet olla kummallekin ääripäälle vaikeita. Ajan kanssa tasoerot helpottavat, ja parhaillaan oppilaat voivat hyötyä toistensa osaamisesta. Olen esimerkiksi itse saanut tanssinopetuksen vaihtokauppana vinkkejä ilma-akrobatiaan ja jongleeraukseen.
Jotkut opiskelijat ovat kokeneet tanssin merkityksettömäksi omassa lajissaan, tai he ovat olleet tietämättömiä tanssitaidon vaikutuksesta sirkustekniikkaan tai etenkin opiskelun jälkeiseen työelämään. Heitä voi olla vaikea motivoida tanssiin, ja vie aikaa saada heidät ymmärtämään tanssin antamat mahdollisuudet ja tuki sirkustekniikoihin. Toisinaan opiskelijoilla ei ole riittänyt motivaatiota harjoitella sekä sirkustekniikkaa että tanssia täydellä teholla. Toisaalta opettajien mukaan lähes kaikki opiskelijat ovat opintojen kuluessa alkaneet nähdä tanssinopiskelun arvon ja huomanneet, että monia tanssiteknisiä asioita voi siirtää suoraan sirkustekniikoihin ja fyysisestä tekemisestä tulee puhtaampaa.
Tanssin tärkeyden ymmärtämiseen on vaikuttanut myös nuorisosirkusten tanssinopetus, joka on viime vuosina yleistynyt. Osa sirkuksen tavoitteellisista harrastajista käy lisäksi tanssitunneilla omasta halustaan, sillä he tietävät hyötyvänsä siitä tulevaisuudessa. Yleisesti ottaen suurin osa sirkusopiskelijoista on hyvin ahkeria tekemään töitä edistyäkseen, ja moni asettaa tavoitteidensa riman hyvin korkealle. Tämä saattaa kääntyä myös negatiiviseksi, jos liika perfektionismi alkaa hallita sekä sirkus- että tanssiopintoja. Täydellisyyden tavoittelu on kummassakin taiteenlajissa vahvasti läsnä, etenkin jos keskitytään vain temppuihin ja tekniikkaan. Opiskelija saattaa ylianalysoida tekemistään ja rajoittaa itseään, jos hän pelkää virheitä.
Avoimena tanssin tuomille mahdollisuuksille
Sirkuksen ammattikoulutuksessa tanssinopetuksen ei ole niinkään tarkoitus tuottaa teknisesti taitavia tanssijoita, vaan tukea sirkustekniikoita, laajentaa fyysisen ilmaisun mahdollisuuksia, poistaa rajoituksia ja antaa opiskelijoille uudenlaisia luovia työkaluja sekä ymmärrystä kehosta. Sirkuslaisia opettavien tanssinopettajien mielestä on tärkeää painottaa, ettei tanssinopiskelu ole vain tekniikkaa, vaan ensisijaisesti liikettä. Tanssilaji, oli mikä tahansa, myötävaikuttaa fyysiseen ilmaisuun ja tuo opiskelijoille uuden tavan tarkastella kehoaan. Tanssi voi auttaa opiskelijoita liikkumaan eri tavoin ja olemaan sinut oman persoonallisen liikkeensä kanssa sekä luottamaan omaan ilmaisuvoimaansa, mikä on parhaillaan kiinnostavaa sekä heille itselleen että myös yleisölle.
Opiskelijoiden vastauspapereita lukiessani olin positiivisesti vaikuttunut heidän kyvystään analysoida ja sanallistaa tanssin merkitystä sirkusopinnoille kuin myös henkilökohtaisella tasolla. Jokainen oli löytänyt tanssista jonkinlaisen hyödyn itselleen. Useista haasteista huolimatta he haluavat oppia lisää ja kehittyä monipuolisiksi sirkustaitelijoiksi. Vastauksissa toistuivat tietyt tärkeiksi koetut asiat, kuten puhtaat linjaukset, sulavamman ja pehmeän liikkeen oppiminen, liikkeen luominen ja esityksen rakentaminen, musikaalisuus, koreografioiden nopea oppiminen ja muistaminen, heittäytyminen, kehotietoisuus – kaikki asioita, joita myös opettajat tunneillaan tavoittelevat.
Vaikuttaa siis siltä, että oppilaiden odotukset, sirkusartistikoulutuksen opetussuunnitelma sekä opettajien rakentamat tuntisisällöt kohtaavat melko hyvin käytännössä. Aikaa on tietysti rajallisesti, eikä kaikkeen riitä resursseja, mutta sirkusartistikoulutuksessa sirkus ja tanssi näyttäisivät kulkevan sujuvasti käsi kädessä. Purovaara toteaa, että monet sirkuslajit lähenevät tanssin liikeajattelua, mutta sen ei tarvitse merkitä sirkuksen omalaatuisuuden katoamista: ”Omaleimaisuus säilyy, kun sirkuslajit etenevät omista lähtökohdistaan, pitämällä kuitenkin silmät avoimina muun muassa tanssin avaamille mahdollisuuksille.” (Purovaara 2005, 143.)
Kirjoittaja: Salla Santanen 2016, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Purovaara, T. 2005. Nykysirkus. Helsinki: Like.
Sirkusalan perustutkinto, Sirkusalan osaamisala, Sirkusartisti. 2015. Koulutuskeskus Salpaus, Kulttuuriala. Opetussuunnitelma, 180 osp. Viitattu 30.1.2016. www.salpaus.fi/esittely/opetussuunnitelmat/Documents/ops-sirkus-1-8-2015.pdf