Dialoginen ja vuorovaikutuksellinen tanssinopettajuus

Artikkelimme käsittelee dialogista ja vuorovaikutuksellista pedagogiikkaa. Artikkelissa esitettävät havainnot ja esimerkit pohjautuvat lähdemateriaaliin sekä omakohtaisiin opetuskokemuksiin päättöharjoittelumme ajalta syksyltä 2013.

Olimme opetusharjoittelussa ilmaisutaitopainotteisissa kouluissa. Oona Leinonen opetti Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalla ja Tuija Touhunen Minna Canthin lukion ilmaisutaidonluokkaa. Halusimme tanssinopetuksessamme tarkastella dialogisen ja vuorovaikutteisen pedagogiikan vaikutusta oppimiseen, oppimisilmapiiriin sekä opiskelija–opettaja –suhteeseen.

Vuorovaikutustaidot tärkeänä osana ryhmäyttämistä

Keskeisimpänä lähdemateriaalina olemme käyttäneet Reijo A. Kauppilan kirjaa ”Vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot”, ( 2004). Dialogiseen pedagogiikkaan liitetään keskeisimpänä osana vuorovaikutustaidot ja vuorovaikutus itsessään on dialogisen pedagogiikan perusta. Kauppilan mukaan tärkeimpiä vuorovaikutustaitoa ovat keskustelutaito, neuvottelutaito, esiintymistaito, yhteistyö- ja yhteistoimintataidot, viestintätaidot, ryhmätyötaidot sekä empatiataidot (Kauppila, 2005, 24). Näitä seikkoja tarkastelimme myös omissa opetusharjoitteluissamme koskien pedagogisia menetelmiämme sekä näkemyksiämme tunneilla.

Kokemuksia ja havaintoja opetustilanteissa

Havaitsimme jo heti opetusharjoittelun alussa, että vuorovaikutteinen työskentely ja ryhmän sisäinen ryhmäyttäminen tulee aloittaa jo heti ensimmäisestä tunnista lähtien. Kaiken pohjalla on vuorovaikutus ja mikäli se ei toimi, ei myöskään työskentely ja tanssilliset tavoitteet etene odotetulla tavalla. Ryhmämme olivat ryhmäytyneet jo ennen tanssinopetuksemme alkua, mikä teki ryhmäyttämisen meille molemmille helpommaksi. Ryhmän oli helppo alkaa työskennellä, kun vuorovaikutus ryhmän sisällä toimi jo valmiiksi toivotulla tavalla.

Touhunen teetti harjoittelunsa alussa erilaisia improvisaatiotehtäviä, joiden pohjalta alettiin keskustella ja heitellä ideoita tulevasta kurssilla tuotetusta koreografisesta materiaalista. Materiaali syntyi oppilaiden kanssa yhteistyössä ja siitä tuli pitkälti heidän näköistään liikemateriaalia. Koska Minna Canthin lukiossa ryhmän sisäinen ryhmäytyminen oli jo pitkälti tapahtunut ennen opetuksen alkua, nopeutti se oppimisprosessin etenemistä. Lisäksi tärkeä asia Touhuselle itselleen opettaessa on huumori, mikä osui oppilaiden kanssa yksiin ja sitäkin kautta pystyttiin antamaan palautetta puolin ja toisin.

Leinosella oli harjoittelun tiimoilta samankaltaisia kokemuksia. Lahden ammattikorkeakoulussa ryhmiä oli neljä, joista kaikissa ryhmäytyminen oli tapahtunut jo ennen harjoittelun alkua. Harjoittelun ensimmäisenä päivänä oli kuitenkin tärkeää tutustua ryhmään ja käyttää aikaa keskustelemiseen, mikä antoi tilaa tutustumiselle sekä kysymyksille ja pohdinnoille tulevasta harjoittelusta. Tämä taas edisti hyvän ryhmähengen vaatimaa rehellisyyttä ja avoimuutta opiskelijoiden ja opettajan välillä oppitunneilla.

Opettaja-oppilas – suhde opetustilanteessa

Oppimisen kannalta on hyvä tarkastella opettajan ja oppilaan suhdetta opetustilanteessa. Opettajina haluamme olla tietoisia omasta toiminnastamme oppitunneilla ja sen vaikutuksista opiskelijoihin, oppituntien ilmapiiriin, sekä opiskelijoiden kehitykseen. Kauppilan mukaan keskinäinen luottamus kuuluu hyvään vuorovaikutukseen. Molempien osapuolten tulee olla aktiivisia, jotta vuorovaikutus olisi tehokasta. Kun vuorovaikutus on toisen ihmisen kanssa palkitsevaa, saa se aikaan myönteisiä seurauksia ja erilaiset kitkatekijät vähenevät ihmisten väliltä. (Kauppila, 2005, 79.)

Tanssinopettajalla pitää olla myös kykyä joustaa omista näkökulmistaan ja olla avoin mahdollisille muutoksille. Ennen kaikkea tilanteessa ollaan yhdessä rooleista (opettaja, oppilas) huolimatta. Helena Aarnion (dialogipaikka 2009) mukaan selkeä dialogisuus syntyy silloin, kun ryhmällä on yhteinen tavoite. Kokemamme mukaan yksi keskeinen tekijä hyvän vuorovaikutussuhteen syntyyn löytyy ryhmän ja opettajan välisestä rehellisyydestä ja avoimuudesta. Ilman näitä vuorovaikutus jäisi hyvin vajavaiseksi tai jopa toispuoleiseksi. Havaitsimme, että rehellisyys ja avoimuus kanssakäymisessä eivät tule itsestään, vaan vastavuoroisen luottamuksen kautta.

Vuorovaikutuksella positiiviseen oppimisilmapiiriin ja yhdessä oppimiseen

Vuorovaikutuksellisessa pedagogiikassa oppituntien yleisellä ilmapiirillä on suuri vaikutus opimistuloksiin sekä opiskelijoiden motivaatioon. Kokemamme mukaan kaikki perustuu mahdollisimman hyvään oppimisilmapiiriin, missä jokainen kokee olonsa turvalliseksi kyetäkseen rehelliseen ja avoimeen vuorovaikutukseen toisen kanssa. Nämä seikat vahvistavat positiivisia oppimiskokemuksia, jotka taas saattavat vaikuttaa opiskelijoiden motivaatioon parhaalla mahdollisella tavalla.

Opetustilanteessa keskustelu sekä asioiden jakaminen ja pohtiminen yhdessä ryhmän ja opettajan kesken, on tärkeä väline dialogisessa pedagogiikassa. Opettajalla on käytössään erilaisia keinoja tuoda opetettava asia oppilaiden keskuuteen vuorovaikutusta käyttäen. Yksi merkittävä ero muun muassa muihin pedagogisiin näkemyksiin verrattuna on oppilaiden asema opetuksessa. Vuorovaikutuksellisessa pedagogiikassa oppilailla on hyvin keskeinen osa itse oppimistilanteissa. Opettajaa voidaan pitää muun muassa osallistavassa asemassa suhteessa oppilaisiin.

Opetustilanteissa nojaudutaan hyvin usein keskusteluihin ja korostetaan opiskelijan omaa pohdintaa ja näkemyksiä käsiteltävästä aiheesta. Touhunen antoi oppilaille pienryhmätehtäviä, yksilötehtäviä sekä paritehtäviä joista uusia ideoita jalostettiin yhdessä pidemmälle pohtien ja keskustellen. Näin vuorovaikutusta tapahtui useissa eri konteksteissa. Tämä myös mahdollisti sen, jos oppilas ei halunnut heti tuoda omaa ideaansa kaikille julki. Paritehtävissä tai pienryhmien kanssa oppilailla tuntui selkeästi syntyvän enemmän toisiaan ruokkiva ideariihi, joista parhaimmat tuotiin koko ryhmän tietoisuuteen. Opiskelijan omille ajatuksille, pohdinnalle ja osallistumiselle annettiin siis tilaa ja sijaa opetuksessa, opetuksen konteksti huomioiden.

Oppilaat tekivät harjoituksia myös paljon toisilleen siten, että puolet tekivät harjoitusta ja puolet katsoivat. Tämän jälkeen keskusteltiin mitä materiaali toi mieleen, mikä oli mielenkiintoista katsoa ja miten sitä voisi kehittää koreografiseen suuntaan. Tärkeää oli, että kaikilla oli yhteinen päämäärä jota kohti pyrkiä.

Opiskelijoiden omaa aktiivisuutta opetustilanteissa korostettiin myös Leinosen opetuksessa. Opettajana hän ennemminkin ohjasi harjoituksia ja tuntia eteenpäin, jolloin oppimistilanteissa oppilaiden aktiivisuus korostui. Tähän vaikuttivat tietenkin harjoitteet, mitkä mahdollistivat tämän. Muun muassa avoimet kysymykset antoivat opiskelijoille tilaa omaan pohdintaan ja ratkaisuihin. Leinonen koki myös erittäin tärkeäksi kysyä opiskelijoilta aika ajoin kuinka he kokevat oppimisen ja miltä tietynlainen työskentelytapa heistä tuntuu. Myös erinäiset ryhmätehtävät, joissa tuli samaan tyyliin kuin Touhusenkin harjoituksissa viedä ajatusta ja tehtävää yhdessä eteenpäin ja hakea erilaisia näkökulmia ja ulottuvuuksia, vaikuttivat suurelta osin dialogisen pedagogiikan toteutumiseen konkreettisesti tuntitilanteissa.

Tanssinopettaja ohjaavassa roolissa

Tanssinopettajan näkökulmasta katsottuna vuorovaikutuksellinen pedagogiikka perustuu muun muassa hyviin sosiaalisiin taitoihin sekä tilannetajuun. Tanssinopettajan tulee olla tietoinen tunneilla vallitsevasta ryhmädynamiikasta, oppilaiden suhtautumisesta toisiinsa sekä opetettavaan asiaan. Hyvä ihmistuntemus, tilannetaju sekä kyky havainnoida ympärillä tapahtuvat asiat oppituntien aikana ovat avaimia vuorovaikutukselliseen pedagogiikkaan.

Seuraava askel havainnoinnista ovat toimintamallit ja ratkaisut erilaisiin oppimistilanteisiin dialogisen pedagogiikan keinoin. Kuinka lähteä purkamaan esimerkiksi tunnilla esiintyvää motivaation puutetta tai opiskelijoiden välillä vallitsevia ristiriitatilanteita vuorovaikutuksellisen pedagogiikan keinoin? Tässä vaiheessa opettajan ja oppilaiden rehellisyys ja avoimuus ovat tärkeässä osassa. Opettajan tulee ottaa rohkeasti esille ja avata keskustelu tunnilla vallitsevasta tilanteesta. Luukkainen ja Valli kuvailevat yhteisön toimintaa seuraavasti: ”Eräs keskeinen yhteisön toimintaa kuvaava piirre liittyy päätöksentekoprosesseihin. Kaikkien tulisi osallistua päätöksentekoihin. Osallisuutta tukee se, että päätöksiä valmistellaan yhdessä ja saadaan olla mukana prosessissa”.(Luukkainen, 2005, 94.) Tällöin kokemus yhteisestä ja tärkeästä asiasta välittyy kaikille osapuolille. Opettaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa päätöksentekoon liittyviin seikkoihin, päätetäänkö ne ryhmänä, vai onko opettaja se, joka oppilaiden puolesta päättää tunteihin liittyvistä asioista.

Palaute välineenä ja keskeisenä osa-alueena dialogisessa pedagogiikassa

Palautteen antamisella tuntitilanteissa, niin kuin muillakin vuorovaikutusta koskevilla asioilla, on iso merkitys dialogisessa pedagogiikassa. Opettajan tulee olla hyvin valveutunut ja tietoinen muun muassa siitä kuinka hän antaa palautetta ja millaisissa tilanteissa. Tässä tullaan siihen, kuinka hyvin opettaja aistii ja lukee oppilaita. Jos opettaja huomaa ja kokee, että oppilas ei ole niin energinen ja häntä vaivaa/harmittaa jokin asia, voi opettaja huomioida seikan palautteenannossaan tunnin aikana. Palautteen antaminen tuntitilanteessa voi joskus olla opettajan kannalta hyvinkin vaativaa ja hienovaraista toimintaa. Ihanteellisessa opetustilanteessa oppilas on orientoitunut ottamaan palautetta vastaan ja opettaja osaa muotoilla ja ajoittaa palautteen antamisen oikein. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Palaute on hyvin henkilökohtainen asia, erityisesti tanssin kannalta, jossa ilmaisuvälineemme on oma itse. Opettajan tulisi olla hyvin hienovarainen ja valveutunut antaessaan palautetta. Hyvä opettajan ja oppilaiden välinen suhde ja oppilaiden tunteminen edesauttavat positiivisiin vaikutuksiin palautteen annossa.

Dialogisessa pedagogiikassa opettaja ei välttämättä anna suoria vastauksia opiskelijalle tai kerro mikä on oikein tai väärin, vaan saattaa asettaa esimerkiksi kysymyksiä ja avoimia ja tulkinnallisia dilemmoja oppilaiden pohdittavaksi.

Dialoginen pedagogiikka on parhaillaan yhdessä pohtimista ja tekemistä, kollektiivista paneutumista opetettavaan kontekstiin.

Kirjoittajat:

Oona Leinonen ja Tuija Touhunen 2014, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Aarnio, H. 2009. Miten dialogia voidaan hyödyntää konkreettisessa opetustilanteessa. Viitattu 21.1.2014. Http://dialogipaikka.blogspot.fi/2009/08/miten-dialogia-voidaan-hyodyntaa.html

Kauppila, R. A. 2005. Vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot. Otavan kirjapaino Oy: Keuruu.

Luukkainen, O., Valli, R. 2005. Kaksitoista teesiä opettajalle. Otavan kirjapaino Oy: Keuruu.