Laulusuzukimenetelmä – mikä se on?
Kirjoittaja: Julia Pitkälä 2013, Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Klassisen laulun opiskelijana en ollut koskaan kuullut pienten lasten laulun opettamisesta. Minulla oli sellainen käsitys, että laulun opiskeleminen kannattaa aloittaa aikaisintaan noin 16-vuotiaana. Ääntä on helpompi hallita, kun äänenmurrosvaihe on ohitettu. Mistä pienten lasten laulun opettaminen on saanut alkunsa, ja miten sitä voidaan toteuttaa?
Laulusuzukimenetelmän on kehittänyt Päivi Kukkamäki. Lapsuuden laulukokemuksiensa pohjalta hän koki tarpeelliseksi kehittää laulun opetusmenetelmää, joka vastaisi lapsen kehitysprosessia. Laulusuzukimenetelmän voi aloittaa jo odotusaikana, ja sitä voi jatkaa aikuisuuteen asti. Se etenee opetustasoittain odotusajasta aikuisuuteen, pyrkien ymmärtämään lapsen maailmaa sekä tukemaan lapsen ja nuoren kokonaispersoonallisuuden kehitystä. Se sulautuu perinteiseen klassisen laulun opetukseen oppilaan ollessa noin 16-18 -vuotias. (Kukkamäki 2002, 1, 19.)
Oma laulunopettajani mainitsi minulle kerran laulusuzukimenetelmän olemassaolosta. En ollut koskaan ennen kuullut tätä menetelmää käytettävän laulunopetuksessa, ja niinpä halusin perehtyä asiaan tarkemmin. Sain käsiini Päivi Kukkamäen ”Laulun myötä kasvuun – laulusuzukimenetelmän kehittämisprojekti” -kirjasen, ja sitä kautta ymmärsin mistä laulusuzukimenetelmässä on kyse. Alun perin ajattelin hyödyntää menetelmän kokeilemista omille oppilailleni, mutta huomasin sen olevan mahdotonta. Ensinnäkin laulusuzukimenetelmää ei voi käyttää, jos ei ole kouluttautunut laulusuzukiopettajaksi. Toiseksi laulusuzukimenetelmää käytetään pienten lasten opettamisessa, ja omat oppilaani ovat nuoria aikuisia. Niinpä perehdyin asiaan lukemalla eri lähteitä ja kysymällä mieleeni tulleista asioista laulusuzukiopettajaksi kouluttautuneelta henkilöltä. Tällä tavoin sain lisätietoa pienten lasten laulunopettamisesta sekä ymmärrystä siihen, että suzukimenetelmän avulla kenellä tahansa on mahdollisuus oppia laulamaan tai soittamaan jotain soitinta. Esittelen artikkelissani laulusuzukimenetelmää ja kerron mistä suzukimenetelmä on saanut alkunsa.
Musiikin äidinkieli
Suzuki-opetusmenetelmän kehitti japanilainen viulupedagogi Shinichi Suzuki (1898-1998). Miksi hän kehitti suzuki-opetusmenetelmän, jota kutsutaan myös ”äidinkielen-menetelmäksi” sekä lahjakkuuskasvatukseksi? Kaikki lähti siitä, kun Suzukia pyydettiin opettamaan viulunsoittoa nelivuotiaalle pojalle. Suzukilla ei ollut aavistustakaan, miten nelivuotiasta voisi opettaa, ja asia jäi vaivaamaan häntä. Eräänä päivänä hän hämmentyi oivallettuaan, miten vaivattomasti lapset omaksuvat äidinkielensä ja murteensa. Hän ihmetteli tätä lasten suurta lahjakkuutta ja halusi soveltaa tätä menetelmää muuhun oppimiseen. Tämän myötä Suzuki tajusi, että kaikkien lasten luonnollisia taipumuksia voidaan kehittää oikeilla menetelmillä hyvinkin pitkälle. Lasten äidinkielen osaamisoivalluksen myötä Suzuki etsi vastausta sen herättämiin kysymyksiin, ja niinpä siitä tuli hänen elämäntehtävänsä. (Suzuki 1983, 5-10 ja takakansi.)
Suzukin mukaan kaikki lapset voivat kehittää oppimiskykyään ja herkkyyttään hyvin pitkälle, jos heidän kokonaiskehitystään tuetaan ja kannustetaan sopivalla tavalla heti syntymästä alkaen. Hänen mukaansa nimenomaan varhaislapsuus avaa ovet ihmisen inhimillisten mahdollisuuksien ja taitojen syvällisempään kehittämiseen. Opetustapa pohjautuu siihen, että kaikilla lapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet opiskelun aloittamiseen ja oppimiseen. Suzukin mukaan lahjakkuus ei ole perinnöllistä, vaan kulttuuriset ja musikaaliset taidot ilmaantuvat tarkoituksenmukaisen ympäristön ja sopivien olosuhteiden vaikutuksesta. Kysymys on hänen mukaansa ympäristöön sopeutumisen herkkyydestä ja nopeudesta. Suzuki korostaa, että hyvien vaikutteiden omaksuminen, ja niiden kautta oppiminen on erittäin tärkeää pienten lasten kasvatuksessa. Suzukin mukaan ympäristöolosuhteet määrittävät lapsen lahjakkuuden ytimen. Hänen mukaansa suotuisan ympäristön lisäksi tarvitaan kärsivällisyyttä ja sinnikästä ja säännöllistä harjoittelua uusien asioiden oppimiseen. (Suzuki 1983, 11, 18-19, 23-24, 28-31.)
Minkälainen laulusuzukimenetelmä on ja mihin sillä pyritään?
Päivi Kukkamäki esiintyi TV 1:n ja sen jälkeen MTV:n lastenohjelmien laulajana. Silloin opetusmenetelmänä oli laulaa jokainen laulu läpi aina tietyn verran toistaen. Kuten jo aiemmin totesin, omien kokemuksiensa perusteella Kukkamäelle tuli tarve kehittää laulun opeusmenetelmää, joka vastaisi lapsen kehitysprosessia. Hän kehitti laulusuzukia niin, että se tukee lapsen ja nuoren kokonaispersoonallisuuden kehitystä. (Kukkamäki 2002, 19-20.)
Musiikin oppiminen tapahtuu kuuntelemisen, matkimisen ja toistamisen periaatteella. Samalla tavalla lapsi oppii kulttuurista riippumatta äidinkielensä. Tämä periaate sopii erityisesti laulamiseen. Puhuminen ja laulaminen ovat sama äänellinen ilmiö, saman fysiologisen mekanismin tuottamia. (Kukkamäki 2002, 19.)
Laulusuzukin voi aloittaa suurin piirtein äidin neljännellä raskauskuulla. Laulusuzukin kaksi päälaulua ovat Tuiki, tuiki tähtönen ja Bernhard Fliessin säveltämä, Mozartin kehtolauluna tunnettu Nukkuos Prinssini vaan. Näitä lauluja vanhempien kehotetaan laulavan odotusaikana päivittäin. Suzuki-menetelmään sisältyy noin 2-3 kuukautta kestävä vanhempien valmennus, jolloin perheet tutustuvat menetelmään, seuraavat opetusta ja harkitsevat, onko heillä aikaa lapsen musiikkiharrastukseen. Laulusuzukiopetus aloitetaan odotusaikana, mutta opiskelun voi aloittaa myöhemminkin. Vanhemmat opiskelevat päälaulujen lisäksi ensimmäisen Laulut, leikit ja lorut -kirjan odotusaikana. Suzuki kuvaa yhteistyötä lapsen, vanhemman ja opettajan vuorovaikutuskolmioksi. (Kukkamäki 2002, 20.)
Kuunteleminen on tärkeää laulusuzukimenetelmässä. Suzuki-ohjelmistosta on tehty äänitteet päivittäistä kuuntelua varten. Laulusuzukin päämääränä on herättää lapsessa rakkaus musiikkiin laulamisen kautta. Tavoitteena on laulamisen avulla kehittää ja vahvistaa muun muassa lapsen itsetuntoa, itseluottamusta, pitkäjännitteisyyttä ja keskittymiskykyä. Tavoitteena on avoimuus, onnellisuus ja tasapainoisuus. Laulaa voi yksin, ensemble-ryhmässä ja yksi- tai moniäänisenä kuorona. Laulusuzuki ottaa huomioon Suzukin perusajatuksen, että jokainen lapsi oppii oman kehitystemponsa mukaisesti. (Kukkamäki 2002, 21-25.)
Viisi opetustasoa
”Laulusuzukimenetelmä käsittää viisi opetustasoa. Kolmeen ensimmäiseen opetustasoon kuuluu kirja ja kahteen viimeiseen ohjelmistoluettelo. Ohjelmistoluettelosta opettajat valitsevat yhdessä oppilaan äänelle sopivaa lauluohjelmistoa. Ensimmäisessä tasossa opitaan melodisesti yksinkertaisia ja lyhyitä lauluja, jotka lauletaan joko ilman säestystä tai piano- tai kitarasäestyksen kanssa. Toisessa tasossa opitaan laulamaan eri kielillä, kaanonissa ja moniäänisesti. Kolmannessa tasossa tutustutaan suurten säveltäjien (mm. Bachin, Beethovenin, Mozartin) laulutuotantoon, ja oppilaat laulavat kuusihenkisen kamariyhtyeen solistina. Nelostasossa nuorille laulajille esitellään ooppera-aarioita ja liedejä. Oppilas voi valita suuntautumisvaihtoehdoksi solistiset opinnot. Nelos- ja viitostasossa oppilaat tutustuvat myös eri maista kerättyihin kansanlauluihin ja taidelauluihin, joiden kautta he tutustuvat eri kulttuureihin ja kieliin. Lisäksi viidennessä opetustasossa oppilas osallistuu yhteisproduktioon ja valmistaa opettajan ohjauksessa roolin pienoisoopperaan, musikaaliin tai laulunäytelmään kykyjensä mukaan.” (Kukkamäki 2002, 30.)
Kaikilla lapsilla on sekä juhla- että arkikasetti. Juhlakasetille nauhoitetaan esiintymiset ja konsertit. Arkikasetti on kotiharjoittelua varten. Siihen nauhoitetaan lasten omat tunnit tai oheislaulut ja niiden säestykset. Kirja- eli minikonsertit ovat siirtymäriittejä. Kurssitutkintojen tilalta ovat konsertit. Kerran kuukaudessa on perhelauluilta tai laulupäivä, jolloin kaikki ryhmät tapaavat toisensa. Laulupäiviin voidaan liittää mukaan jokin teema, jonka mukaan pukeudutaan. Tunnin kulku vaihtelee laulusuzukissa kohderyhmän mukaan. (Kukkamäki 2002, 34-35.)
Laulunopettajan erikoistuminen laulusuzukiopettajaksi kestää 5-10 vuotta. Tutkintotasoja on viisi, ja ne noudattavat European Suzuki Associationin koulutustasojen määrää. Laulusuzukiopettajan äänen tulee olla terve, koska lapsi tarvitsee hyvän äänimallin. (Kukkamäki 2002, 21 ja 54.)
Mielestäni koulutus laulusuzukiopettajaksi on pitkä ja ilmeisesti hyvin perusteellinen ottaen huomioon sen, että jo laulunopettajaksi valmistuneenkin henkilön erikoistuminen laulusuzukiopettajaksi kestää vähintään viisi vuotta. Luulen, että koulutus on hyvin tarkasti määritelty ja asiaan täytyy perehtyä perusteellisesti. Jos jaksaa kouluttautua laulusuzukiopettajaksi jo valmiina laulunopettajana, oletan, että valmistuneet laulusuzukiopettajat ovat hyvin ammattitaitoisia ja omistautuneita työlleen.
Laulusuzukiopettaja kertoo asioista lisää
Kysyin eräältä laulusuzukiopettajaksi kouluttautuneelta henkilöltä lisätietoja mieltäni askarruttavista asioista. Kysyin, mitä eroa on 16-vuotiailla klassisen laulun aloittavilla laulun opiskelijoilla verrattuna laulusuzukikoulun käyneisiin samanikäisiin nuoriin. Vastauksessa ilmeni, että karkeasti ottaen laulusuzukia harrastaneilla laulajilla on muita opiskelijoita parempi tietämys klassisesta lauluohjelmistosta, laajempi laulurekisteri, klassiseen laulutapaan liittyvä legaton ja fraseerauksen osaaminen sekä esiintymisvarmuus.
Halusin tietää myös kuinka paljon, ja mitä kaikkea laulusuzukioppilaiden olisi hyvä harjoitella laulutunteja varten päivittäin. Tähän sain vastaukseksi, että laulusuzukioppilaat etenevät yksilöllisten taipumustensa ja kehitystemponsa mukaisesti. Laulusuzukiopettaja korosti harjoittelun säännöllisyyttä tärkeimmäksi asiaksi. Harjoitteluun kuuluvat esimerkiksi lämmittely, äänenavaus, yksityiskohtien harjoittelu vanhasta läksystä, uuden läksyn kuuntelu, vieraskielisten laulujen sanojen opiskelu ja vanhojen laulujen kertaaminen. Kolmevuotias voi harjoitella päivittäin noin viisi minuuttia ja alakouluikäinen puolesta tunnista tuntiin. Minusta harjoittelu kuulostaa hyvin perinteiseltä tavalta. Siinä ei ole minulle, joka olen opiskellut laulamista perinteisellä klassisella tavalla, mitään uutta.
Mieltäni arkarrutti miten nykyajan erilaiset laulutavat ja -tyylit vaikuttavat vanhempien laulutapoihin ja sitä kautta lasten laulamistyyliin. Saamani tiedon mukaan kaikki laulusuzukiharrastuksessa mukana olevat perheet ovat lisänneet klassisen (laulu)musiikin kuuntelua lapsen musiikkiharrastuksen myötä. Laulusuzukitunneilla lapset laulavat laulusuzukiohjelmistoon kuuluvia kappaleita ja äänenmuodostus perustuu klassiseen laulutapaan. Vapaa-ajallaan oppilaat kuuntelevat paljon myös monenlaista rytmimusiikkia. Laulusuzukiopettajan kokemuksen mukaan lapset eivät koe ristiriitaa klassisen ja rytmimusiikin laulamisen välillä.
Olin hämmästynyt tästä tiedosta. Oman kokemukseni mukaan nuoret aikuisiän kynnyksellä olevat oppilaani ovat omaksuneet usein vain yhden tavan laulaa. Kokemukseni mukaan oppilaat ovat aluksi ihmeissään klassisen laulutavan legatosta ja fraseerauksesta. Laulaessaan he helposti sekoittavat rytmimusiikille ominaisia laulutapoja klassiseen musiikkiin. Vähitellen oppilaat oppivat erottamaan erilaisia laulutyylejä, mutta se ei ole niin yksinkertaista kuin laulusuzukikoulua käyvillä lapsilla kuulostaa olevan.
Minua kiinnosti tietää myös, miten laulusuzukimenetelmä on muuttunut alkuajoistaan, ja kuinka laulusuzukiopiskelun suosio on kehittynyt. Minulle kerrottiin, että laulusuzukimenetelmä on kansainvälinen laulunopetusmenetelmä, ja se on levinnyt yli 20 maahan. Koulutetut laulusuzukiopettajat tuovat ohjelmistoon oman maansa taidemusiikkia, ja uudet kappaleet rikastuttavat laulusuzukiohjelmistoa ja laajentavat samalla eri kielten ja kulttuurien tuntemusta.
Opit ja oivallukset
Täytyy sanoa, että oli hyvin mielenkiintoista tutustua Shinichi Suzukin ”äidinkielimenetelmään” ja Päivi Kukkamäen laulusuzukimenetelmään. En aluksi ollenkaan ymmärtänyt mitä tämä ”äidinkielimenetelmä” tarkoittaa, mutta tutustuessani lähteisiin huomasin koko idean lähteneen liikkeelle siitä. Olen vakuuttunut siitä, että lapsen kehitykseen vaikuttaa olennaisesti kasvuympäristö. Kuulosti kuitenkin siltä, että Suzukin mukaan geenit eivät millään muotoa vaikuta lapsen kokonaispersoonallisuuden kehitykseen. Minulle jäi sellainen mielikuva, että Suzukin mielestä lapsi on syntymänsä jälkeen avoin kaikille, ja lapsen tulevaisuus on pelkästään ympäristön varassa. Tämä hämmästytti minua ja ajattelen, että geenit kuitenkin ympäristöstä huolimatta jollain tasolla vaikuttavat jokaiseen ihmiseen.
Päällimmäisenä tästä aiheeseen perehtymisestä minulle jäi muistutuksena mieleen se, että jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas sellaisenaan. Toivon, että muistaisin itsekin olla vertaamatta oppilaita toisiinsa ja antaisin heille aikaa kehittyä omaan tahtiin. Tiedän kuitenkin, että mahdollisessa työpaikassa, esimerkiksi musiikkiopistossa, on tietyt aikataulut, joiden mukaan tasosuoritukset pitää tehdä. Siksi oppilaiden välille saattaa nousta kilpailua ja vertailua paremmuudesta ja siitä, kuinka nopeasti saa ohjelmistoja ja tutkintoja tehtyä. Tästä voi aiheutua sitä, että hitaammin kehittyvät oppilaat saattavat tuntea itsensä huonoiksi ja lahjattomiksi ihmisiksi. Haluan Suzukin tavoin ajatella, että kaikki ihmiset ovat lahjakkaita, ja kaikki ihmiset voivat kehittyä geeneistä huolimatta oman kehitystemponsa mukaisesti.
Lähteet:
Kukkamäki, P. 2002. Laulun myötä kasvuun. Laulusuzukimenetelmän kehittämisprojekti. Vantaa: Model-Hangar Oy / Musiikkiosasto.
Suzuki, S. 1983. Rakkaudella kasvatettu. Tie luonnolliseen oppimiseen musiikkikasvatuksessa. Rauma: Vihreälinja Oy.