Välivuosi houkuttaa ja huolestuttaa

Välivuoden pitäminen lukio-opintojen jälkeen houkuttelee monia opiskelijoita. Opiskelijoiden epävarmuus jatko-opintojen sekä ylipäätään tulevaisuuden ammatin suhteen, ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevien painottaminen korkeakouluhauissa sekä uudet lakiin tulleet poissaolosyiden tiukennukset ovat todennäköisesti monen välivuosipäätöksen taustalla. Toisaalta välivuosi houkuttelee syystä, että on vielä vapaa eikä ole isompia velvoitteita. Joillekin välivuosi tuo kaivatun hengähdystauon opiskeluväsymyksestä toipumiseen. Jotkut eivät vielä uskalla muuttaa omilleen.

TAT:in vuosittain teettämän ”Kun koulu loppuu” -selvityksen (2016) mukaan neljännes (26 %) lukiolaisista aikoo pitää välivuoden opintojen päätyttyä. Vuoden 2015 selvityksessä täysin tai aika varmasti välivuoden vastasi pitävänsä tismalleen sama määrä vastanneista lukiolaisista kuin vuoden 2016 selvityksessä. Vuonna 2014 vastaava luku oli 20 prosenttia. (https://www.tat.fi/materiaalit/)

Yhteiskunnan näkökulmasta välivuoden pitäminen ei ole toivottavaa. Nuoret halutaan nopeasti jatkokoulutukseen ja sieltä myös työelämään. Lakimuutosten tarkoituksena on toki ohjata nuoria nopeaan koulutusputkeen, mutta säädökset voivat toimia myös päinvastaisesti, kuten jo edellä todettiin. Toisaalta putken päässä pahimmassa tapauksessa häämöttää työttömyys, kun työnantajat eivät palkkaa vailla työkokemusta olevaa, koulutettua vastavalmistunutta.

Pojille armeija (tai siviilipalvelu) tuo automaattisesti välivuoden. Tokihan armeija on tytöillekin mahdollinen, mutta harvempi sinne tytöistä kuitenkaan suuntaa. Nähdäänkö pakollinen palvelusvuosi ”sallittuna” välivuotena pojille?

Mikä ihmeen välivuosi? – kysyttiin. Välivuoden pitäminen lukion jälkeen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ollaan toimettomana. Voidaan opiskella vaikka avoimessa, käydä töissä tai tehdä molempia. Se, että ei heti siirrytä jatko-opintoihin, ei tarkoita sitä, että välivuonna ei opittaisi mitään.

Tragedia välivuosi voi olla silloin, jos nuori yrityksistään huolimatta jää vaille opiskelupaikkaa eikä pääse mihinkään töihin. Kiinnittymispiste yhteiskuntaan katkeaa. Haasteena ohjauksellisesti todettiin olevan se, että opiskelija ei kokisi jäävänsä tyhjän päälle.

Jatko-opintopaikan saaminen ei monessa tapauksessa ole kuitenkaan nuoresta itsestä kiinni. Tilastokeskuksen tuoreimman, koulutukseen hakeutumiseen liittyvän tilaston mukaan vuoden 2015 uusista ylioppilaista lähes 70 % jäi vaille jatko-opintopaikkaa (http://tilastokeskus.fi/til/khak/index.html). Vaikka välivuosi monille onkin oma valinta, tulee se todennäköisesti huomattavasti suuremmalle joukolle pakon sanelemana.

Tämä artikkeli on kirjoitettu EduFutura alakohtaisissa illoissa (tammi-helmikuu 2017) esitettyjen mielipiteiden ja kommenttien pohjalta. Ota kantaa ja kommentoi!

Jätä kommentti