Työ oppimisympäristöksi – opettajankoulutus työssä

Kirjoittajat: Anne Hakala, Ritva Nurminen

Pärjätäksemme jatkuvasti uusiutuvassa työelämässä tarvitsemme tulevaisuuteen varautuvaa, proaktiivista osaamista. Onko opettajilla valmiudet siihen? Perustuuko ammatillinen opettajankoulutus vieläkin liiaksi yksilöllisen osaamisen kartuttamiseen yhteistyövalmiuksien sijasta? Tarvitaanko uusia toimintamuotoja, joissa opettajaopiskelijoiden työtä ja verkostoja hyödynnetään enemmän ammattipedagogisen osaamisen oppimis- ja kehittämisympäristönä?

Työelämä edellyttää uusia taitoja – toteuttajista matchmakereiksi?

Ammatillinen koulutus peilaa aina yhteiskunnan, työelämän ja osaamisen muutosta. Vuorovaikutteisuus, kollektiivinen osaaminen ja aito dialogisuus nähdään kaikkien alojen osaamista määrittävänä yhteisenä ydinosaamisena. Tulevaisuuden osaajilla tulisi olla valmiuksia kohdata muutostilanteita, muotoilla omaa osaamistaan, vahvistaa osaamistaan uusissa verkostoissa ja sanallistaa sitä sekä rakentaa ”hybridimäisiä” yhteistyön käytänteitä. Osaamisvaatimukset työssä muuttuvat radikaalisti ja digitaalisuus on läsnä kaikissa työtehtävissä – työtä tehdään uusilla työkaluilla.

Tulevaisuuden ammatillinen opettaja on matchmaker ja verkostotoimija. Hän pystyy ylittämään erilaisia intressi- ja alarajoja, toimintarakenteita ja kulttuurisiakin esteitä. Ennakoimattomissa tilanteissa hän tunnistaa oman tehtävänsä ja osaa suhteuttaa asioita, tilanteita ja ihmisiä toisiinsa. Hän osaa toimia tulkkina, neuvotella ja johtaa osaamispuhetta sekä sopia oppijan kanssa osaamista edistävistä toimintatavoista ja käytännöistä.

Ammatillinen opettaja on osaamispolkujen tuntija ja oppimisen sparraaja  

Opettaja rakentaa osaamisen hankkimista tukevia oppimisyhteisöjä erilaisissa toimintakonteksteissa. Opettajan työ sisältää oppimisen mahdollisuuksien tunnistamista, osaajaverkostojen virittelyä, oppimissysteemien luomista ja uusien ”pelikenttien” rakentamista opiskelijoidensa kanssa ja tarpeisiin.

Opettaja on myös työelämän osaamispolkujen tuntija ja henkilökohtaisten polkujen mahdollistaja, joka luo kasvualustaa ammatillisen identiteetin kehittymiselle. Pedagogisilla osaajayhteisöillä ja opettajilla tulee olla myös riittävät tulevaisuustaidot tunnistaa työelämän muutostrendejä ja osaamisen muutosta sekä tulkita niiden vaikutusta koulutukseen ja omaan työhön.

Opettajaopiskelijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa on noussut esille se, että opettajankoulutus ei ole aina riittävän lähellä opettajan työtoimintaa ja arjen ratkaisuja. Tämän lisäksi on pohdittu teoreettisen osaamisen jäämistä liian ohueksi tai sen ajatellaan olevan liian etäällä opettajan omista kysymyksistä. Tulevaisuuden kannalta tärkeätä työelämätietämystä tai verkostotyön kokemuksia päästää harvoin ohjauskeskusteluissa jakamaan.

Työelämäperustaisuus ja yhteinen osaamisen puhe

Ammatillisen opettajan työn on toteuduttava yhä enemmän yhteistyössä työelämän eri organisaatioiden ja työpaikkojen kanssa. Opettajankoulutuksen tulee vahvistaa kykyä yhdessä tekemiseen ja osaamisen kehittämiseen monenlaisissa toimintaympäristöissä.

Ammattipedagogiseen osaamiseen kohdistuu yhä suurempia vaatimuksia. Ammatillista koulutusta tulee kehittää niin, että toimintatavat ja oppimismallit perustuvat tietoiseen ja perusteltuun käsitykseen työelämässä tarvittavasta osaamisesta. Ammattitaitokriteerit ja osaamisvaatimukset muodostavat keskeisen lähtökohdan pedagogisille lähestymistavoille ja käytännöille.

Opettajan työelämä- ja alatuntemuksella sekä ohjaus- ja arviointiosaamisella on hyvin keskeinen merkitys työpaikoilla ja siellä tapahtuvassa oppimisessa. Sitä ei saa ohittaa.

Työtä ja opintoja integroiva opettajankoulutus

Opettajankoulutus voi jäädä liian etäälle opettajan käytännön työstä ja arjen työn vaatimuksista sekä työelämäverkostoissa tapahtuvasta kehittämisestä. Yksin- ja yksilötyöskentelyn kulttuuri on monissa yhteisöissä edelleen voimissaan. Yhteisestä kehittämisajasta on pulaa, jolloin pedagogisista asioista keskustelu jää yhteisössä aivan liian vähälle.

Myös opettaja voi oppia autenttisessa työssä. Osaamisen hankkiminen voitaisiinkin liittää tiiviisti oman työn kysymyksiin ja haasteisiin yhdessä työpaikan, opettajatiimin ja opettajankouluttajien kanssa.  Opettajaopiskelijan oma työyhteisö tai tiimi toimisi ja kehittäisi tiiviisti yhdessä. Opettajakoulutuksen asiantuntijat toisivat oman asiantuntijuutensa yhteiseen keskusteluun.

Tällaisessa lähestymistavassa liitettäisiin yhteen työtä ja opintoja sekä käytännön opetusta ja kehittämistyötä. Asiantuntijuutta jakamalla hyödynnettäisiin yhteisön kokemustietoa ja hiljaista osaamista teoriatiedon ohella. Voisi ajatella, että näin koulutus tukisi paremmin opettajan työn praktista luonnetta, valmiutta tiimityöskentelyyn sekä verkostoissa ohjaamista.

Opettajankoulutukseen tulevilla on tulevaisuudessa yhä heterogeenisempi koulutus- ja osaamistausta, joten vaihtoehtoisia oppimismalleja tarvitaan. Seuraavassa Anne kertoo oman opettajankoulutuksen polustaan, jossa työstä rakentui tärkeä oppimisen ja osaamisen hankkimisen paikka.

Opettajankoulutus työssä – esimerkkinä Annen oppimisprosessi

Olen opiskellut opettajan pedagogiset opinnot vuonna 2014-2015 oman työn ohessa. Opiskelu, osaamisen kehittäminen ja työ – voiko niitä ajatella erillisinä prosesseina, vai tapahtuuko parasta oppimista nämä prosessit yhdistäen. Minun mielestäni nämä prosessit on hyödyllistä yhdistää niin oman oppimisen kuin työn kehittämisen kannalta – varsinkin kun on kyse opettajankoulutuksesta. Tässä on minun kokemuksiani oman työn ja opettajankoulutuksen yhdistämisestä, siis opettajankoulutuksen tekemisestä omassa työssä.

Opettajan osaamisen hahmottamista

Aloittaessani opettajankoulutuksessa ja tutustuessani opintojeni osaamistavoitteisiin minulle muodostui käsitys, että näitä asioitahan minä juuri kehitän työssäni. Työtehtäviini kuului pedagogista kehittämistyötä ja tulevaisuuden toimintaympäristössä tarvittavan osaamisen ennakointia ja opettajan työn tulevaisuuden pohdintaa. Joten opettajaopintojen tavoitteet niveltyivät todella hyvin tämän hetken tavoitteisiin työtehtävissäni. Opinnot ja työ tuntuivat sekoittuvan suloisesti. Työtapa ei ollut minulle uusi, vaan olen samalla tavalla opiskellut aikaisempia opintojani niin tutkintokoulutuksessa kuin täydennyskoulutuksessakin. Kuvassa 1 ote reflektiopäiväkirjastani, jossa rakennan HOPSiani. Oppimispiirin kanssa tehdyt kartoitukset auttoivat osaamiseni ja vahvuuksieni paikantamisessa ja arvioinnissa. Henkilökohtaiseen oppimissuunnitelmaan liittyvä kokonaisvaltainen ja kattava ohjaus tuki opintojeni tekemistä omassa työssä.

Kuva 1. Opettajankoulutuksen HOPS (ote reflektiopäiväkirjasta, Hakala)

Mielenkiintoista on se, miten eri oppimisryhmät yhdistyivät. Toisaalta opiskelimme ja pohdimme asioita opekoulutusryhmässä ja toisaalta myös kehitimme, pohdimme ja opimme asioita yhdessä työkavereiden kanssa. Itsenäinen työskentely tähän päälle oli usein juuri näiden kahden ryhmän pohdintojen yhdistämistä, analysointia ja reflektointia.

Näin oppiminen laajennetaan yksilön oppimisesta yhteisön oppimiseen. Vertaisoppiminen ja yhteistoiminnallinen työskentely ovat tärkeitä, koska esimerkiksi tiiminä oppiminen työelämän kumppanuuksissa näyttää tuottavan yksittäisiä pohdintoja kattavamman tuloksen hajautetun älykkyyden periaatteella.

Oman opettajuusosaamisen sanallistaminen

Sekä työni että opettajakoulutuksen tavoitteena on kehittää opettajuutta vastaamaan tulevaisuuden toimintaympäristön tarpeita. Näen tulevaisuuden opettajuuden mahdollistajana, yhteyksien tekijänä, valmentajana ja ohjaajana. Opettaja on linkkinä rakentamassa yhteisiä oppimisympäristöjä siten, ettei enää tarvitse puhua erillisistä koulu- ja työmaailmasta. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta sekä aluekehitys ovat mielestäni luonteva osa opettajan arkea ja työtä.

Kuva 2. Koulutuksen ja työn sovittelua (ote reflektiopäiväkirjasta, Hakala)

Opintojen pedagoginen kehittämistehtävä rakentui osana omaa työtäni. Tulevaisuusajattelun edistämiseksi ja tulevaisuustiedon systemaattista keräämistä varten kehitimme työyhteisössämme tulevaisuuspyörätyöpaja-menetelmän. Tulevaisuustiedon ja toimintamallin jakamiseksi kirjoitimme sekä menetelmästä että tuloksista artikkeleita, jotka sopivat myös samalla suoritukseksi opintoihini. Tulevaisuuspyörämenetelmä on käytössä ja kehittyy edelleen. (Kuva 3.)

Kuva 3. Pedagoginen kehittämistehtävä ja oppimisen ohjaaminen omassa työssä (ote reflektiopäiväkirjasta, Hakala)

Opettajakoulutuksen oppimisen ohjaamisen opintokokonaisuuden näytössä oma osaaminen ja opettamisen tavoitteet pukeutuivat käsitteiksi ja kasvattivat omaa ymmärrystä siitä, mistä opettajuudessa on kysymys. Opettajakoulutuksen oppimistehtävien kysymykset ohjasivat oivallisesti pohtimaan, mitä haluan oppimistilanteessa tapahtuvan – siis mitä, miten ja miksi oppijat oppisivat. Tässä ehkä hahmottui myös oman osaamiseni vahvuudet – kyky viedä oppimisprosessia vaiheittain ja loogisesti eteenpäin oppijat huomioiden.

Käytännön huomioita työn ja opintojen yhdistämisestä

Kuva 4. Koko yhteisö oppii (Hakala & Nurminen, 2017)

Työstä oppimisen keskeinen lähtökohta on oman oppimisprosessin ymmärtäminen osana asiantuntijatyötä. Koko työyhteisön on ymmärrettävä uuden oppimisen ja kehittämistyön tärkeys.   Oppimisprosessin perustana on vahva substanssiosaaminen eli tunne siitä, että minulla on annettavaa omassa työyhteisössäni ja verkostoissani ja minulla on pohja, jolle rakentaa uutta osaamista. Oman työyhteisön ja omien verkostojen tuki ja halu lähteä mukaan oppimisprosessiin on olennaista. Ohjauksen oikea-aikaisuus ja opettajankoulutuksen oppimispiirit ovat myös erittäin tärkeitä työssä tapahtuvan oppimisen sparraajina.

 

 

Työyhteisöön kiinteästi liitetty opettajankoulutus edellyttää tarkempaa käytännön kuvausta ja ohjeistusta. Tällainen opettajaosaamisen hankkimistapa sopisi parhaiten oppimisen ohjaamisen (opetusharjoittelun), opettajan tutkimus- ja kehittämisosaamisen ja opettajaidentiteetin kehittämisen alueille.

Työyhteisöön kiinteästi liitetyn opettajankoulutuksen hyötyjä:

Vahvistaa opettajankoulutuksen käytäntöön ja opettajan työn arkeen liittymistä sekä antaa realistisen kokonaiskuvan opettajan työn eri tehtäväalueista, osaamisvaatimuksista ja työelämäkumppanuuksista.

  • Opiskelijan oma työ ja osaamistavoitteet liitetään kiinteäksi osaksi työpaikan ajankohtaisia kehittämistarpeita. Näin yksilön ja organisaation henkilöstön osaamisen kehittäminen palvelevat toisiaan.
  • Opiskelija rakentaa oman henkilökohtaisen opintopolkunsa työ- ja organisaatiolähtöisesti omia ja yhteisön kehittämishaasteita yhdistäen. Samalla vertaiskehittäminen ja yhteisön kollektiivinen osaaminen vahvistuvat.
  • Tukee aiemmin hankitun opettajaosaamisen tunnistamista, todentamista ja arviointia. Opettajalle keskeisen ohjaus- ja arviointiosaamisen näkyväksi tekeminen, oppiminen ja kehittymisen arviointi vahvistuvat.
  • Yhteistyö syvenee ja opettajakouluttajien pedagoginen ohjaus palvelee opiskelijan lisäksi työyhteisöä ja laajempiakin kehittämisverkostoja.
  • Osaamiskeskustelu ja osaamisen arviointi “työn ääressä” vahvistaa osaamispuhetta ja liittää sen autenttisen työn kontekstiin. Yhteisön tietoisuus kehittämiskohteista ja pedagogisesta osaamisesta vahvistuu.
  • Luo tilaa opettajien kokemusten ja ajatusten vaihdolle sekä reflektiiviselle pohdinnalle. Vahvistaa tiimien vertaistukea ja -ohjausta ja luo edellytyksiä pedagogiselle sparraukselle ja muulle jatkuvalle osaamisen kehittämiselle.
  • Edistää ”koulunpidon” vakiintuneiden toimintatapojen muutosta, mutta vaatii onnistuakseen sitoutumista kaikilta ja vahvaa pedagogista johtamista.

Viime vuosina JAMKissa toteutetun pedagogisen sparrauksen kokemuksia voi myös hyödyntää opettajankoulutuksessa. Osallistujat toivat esille mm. uusien pedagogisten näkökulmien avautumisen, yhteistyön merkityksellisyyden ja opettajan tehtävän laajenemisen. Sparrauksen kerrottiin paikantaneen ohjauksen erityisesti oppimisprosessiin ja antaneen uusia työvälineitä siihen. Yhteisöllisen työskentelyn koettiin myös rohkaisseen muutoksen toimeenpanoon ja vahvistaneen tulevaisuuskuvaa.

 

Kirjoittajat

AmO Ritva Nurminen on toiminut yliopettajana Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajankorkeakoulussa 31.12.2015 asti.

KTM, AmO Anne Hakala toimii suunnittelijana Jyväskylän ammattikorkeakoulussa koulutuksen kehittämisyksikössä.

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta

Hakala A., Ikonen H., Pakkala A., Pintilä T. (toim.) 2017. Koulutuksen kehittämisen katsaus 2016: Pedagentit monimuotokoulutuksen mentoreina. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 231, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-448-0

Hakala, A. & Hopia, H. 2015. Tulevaisuuspyörätyöpaja – mitä, miksi, milloin. AMK-lehti // Journal of Finnish Universities of Applied Sciences, No 2 (2015) http://www.uasjournal.fi/index.php/uasj/article/view/1681

Hakala, A., Mertanen, E. & Raulo, A. 2015. Tulevaisuuspyörällä tietoa tulevaisuuden työelämästä koulutuksen kehittämiseen. Teoksessa Mutka, U. Laitinen-Väänänen, S. & Virolainen, M. (toim.) Monitoimisuus haastaa koulutuksen. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 206, sivut 216-225.
http://www.jamk.fi/fi/Tutkimus-ja-kehitys/JAMKin-julkaisut/Julkaisuja/monitoimisuus-haastaa-koulutuksen/

Kotila, H., Mäki, K., Vanhanen-Nuutinen, L., Moisio, A., Pettersson, A. & Aura, P. 2016. Opi työssä – uusia toimintamalleja opintojen aikaisen työn opinnollistamiseen. Haaga-Helian julkaisut 6/2016. http://www.amkverkkovirta.fi/sites/amkverkkovirta.fi/files/HH_OpiTyossa_verkko.pdf

Lepänjuuri, A. & Nurminen, R. 2015. Opettajuus liikkeessä – opettaja työelämän muutoksen tunnistajana ja tulkkina. ELO-verkkolehti 12/05. http://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2015/05/12/opettajuus-liikkeessa-opettaja-tyoelaman-muutoksen-tunnistajana-ja-tulkkina/

Nurminen, R. 2015. Osaaminen työelämän ja koulutuksen haasteena – osaamis- ja oppimisyhteistyötä rakentamassa. ELO-verkkolehti 28/10.
http://verkkolehdet.jamk.fi/elo/2015/10/28/osaaminen-tyoelaman-ja-koulutuksen-haasteena-osaamis-ja-oppimisyhteistyota-rakentamassa/

Nurminen, R. & Blom, S. 2014. Osaamisen puhe ja kieli syntyvät yhteistyössä. Teoksessa Opintopisteistä osaamiseen. Työvälineitä ja tarinoita työelämäyhteistyössä. Toim. S. Blom, A. Lepänjuuri, A. Niskanen & R. Nurminen. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 172. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 21–29. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/72138/JAMKJULKAISUJA1722014_web.pdf?sequence=1

Nurminen, R. & Laitinen-Väänänen, S. 2015. Pedagoginen sparraus – kokeilumme kertomaa. Teoksessa Koulutuksen kehittämisen katsaus: Airuet aallonharjalla. Toim. A. Hakala, H. Ikonen, S. Laitinen-Väänänen, A. Raulo & S. Tuomi. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 209. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 20 –27. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-400-8

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti