Opettajuus liikkeessä – opettaja työelämän muutoksen tunnistajana ja tulkkina

Kirjoittajat: Yliopettajat Aino Lepänjuuri ja Ritva Nurminen

Mitä keinoja ammatillisella opettajalla on pysyä hereillä ja oppivana työelämän ja yhteiskunnan muutoksessa? Kuka meitä briiffaa trendeihin? Mistä matkaeväitä muutoksen kohtaamiseen ja sen kanssa elämiseen? Onko rakentava hämminki mahdollista?

Pohdintamme opettajuudesta työelämän muutoksessa perustuu kokemuksiimme ammatillisen opettajankouluttajan työssä sekä moninaisiin lähdeaineistoihin. Nostamme esiin sen, mikä meille on näyttäytynyt merkityksellisenä tässä teemassa. Katsomme eteenpäin tietämättä ja sanomatta kuitenkaan lopullista totuutta. Tulevaisuus on tässä ja täällä, toisaalta sitä koko ajan rakennetaan.

Reimareita  muutosvirrassa

Muuta perspektiiviä - mitä näetkään?
Muuta perspektiiviä – mitä näetkään?

Suomalainen yhteiskunta ja työelämä sekä koko globaali maailma elävät liikkeessä. Iso kuva ja kiintopisteet ovat muutoksessa. Yhteiskuntaa ja työelämää ravisuttavat rakenteelliset, taloudelliset ja teknologiset tekijät.  Kehitysaalloilla poliittis-taloudelliset ja teknologiset sekä muut arvomuutokset kytkeytyvät toisiinsa. Jotkut aalloista kulkevat pinnalla ja jotkut syvyyksissä pinnan alla. Yhtenäistä kuvaa muutoksesta on vaikea piirtää. Sitä kuvaavat trendit, megatrendit, heikot signaalit, villit kortit, trendimurtumat ja vastatrendit. Tulokulmasta ja viitekehyksestä riippuen muutos näyttäytyy uhkakuvina, kyseenalaistuksina, mahdollisuuksina tai ikkunoina uudenlaiseen tulevaisuuteen.

Ammatilliselta opettajalta edellytetään aktiivista ja tulevaisuuteen katsovaa otetta niin työelämän kuin yhteiskunnan muutokseen. Ammatit, työtehtävät ja osaamisvaatimukset muuttuvat ja muuntuvat. Tarvitaan uudenalaista ja osuvaa osaamista, osaamisen muuntamista sekä rajat ylittävää monialaista yhteistyötä ja oppimiskäytäntöjä. Työelämän rakenteet, sisällöt, tuotantomallit ja asenneilmasto on murroksessa. Työn muotoina monipaikka-, moniansio-, osa-aika- ja yrittäjätyö lisääntyy. Tärkeää olisi tarkastella näitä teemoja monipuolisesti eri näkökulmista ja nostaa esille myös kriittisiä kantoja ja kokemuksellista viisautta.

Tulevaisuuden mahdollisuuksien tunnistaminen ja ennakointiosaaminen ovat tärkeä osa opettajan työtä ja työkalupakkia. Mitä keinoja yksilöllä, yhteisöllä ja verkostolla on muutoksen virrassa pysymiseen ja ennakointiin yhteistoiminnallisesti rajoja ylittäen? Tietoa on runsaasti saatavilla, mutta oleellista on taito valita ja käyttää sitä.

Ajattelun ja toiminnan malleiksi tarjotaan osallisuutta, yhteisöllisyyttä, tulevaisuusorientoitunutta työotetta ja oppimisen omistajuutta sekä vahvaa reflektiivisyyttä ja itsensä johtamista. Tärkeää on se, miten ammatillisuus ja pedagoginen osaaminen yhdistyvät. Tälle rajapinnalle rakentuu yhä vahvemmin tulevaisuuden ammatillinen opettajuus.

Osaaminen puheeksi

Näe kauas ja lähelle
Näe kauas ja lähelle

” Lääkärin taito lääkitä ja parantaa merkitsee samalla tietoa terveyden olemuksesta”  (Aristoteles)

Aristoteleen ajatus nostaa esille sen, että lääkärin työn päämääränä on terveys ja sen olemuksen ymmärtäminen. Voisiko tätä verrata yleensäkin osaamiseen? Näyttää siltä, että osaamisen luonteen ymmärtäminen vieläkin merkityksellisempää kuin mitä on totuttu ajattelemaan.  Systemaattista osaamispuhetta tarvitaan erityisesti aikana, jolloin työelämän muutoksesta puhutaan ehkä enemmän kuin koskaan.  Osaamispuhe rakentaa kuvaa päämäärästä ja toimii kompassina suunnasta, mihin on tarkoitus edetä ja auttaa erottamaan oleellisimman osaamisen.

Työelämässä nousevina osaamisina tulevat esille uudenlaiset osaamisen yhdistelmät, jotka syntyvät toimialojen, ammattikuvien ja toimintajärjestelmien rajapinnoille. Keskeisinä taustatekijöinä ovat eri alojen yhteiset ja räätälöidyt kokonaispalvelut ja monimutkaiset ongelmat, joihin yhden asiantuntijan tai alankaan osaamiset eivät riitä. Perinteisten yksinäisten susien aika on ohi. Tarvitaan aivan uudenlaista osaamisen ”yhteiskäyttöä”, yhteisiä tiedonluomisen taitoja, asiakkuuksien ymmärtämistä ja moniosaamisen johtamista.

Persoonallisen osaamisen merkitys ja yksilöllisyys vahvistuu. Ihminen ei elä vain työstä, vaan työlle etsitään uudenlaisia merkityksiä ja asemaa. Eetoksena ”läpi harmaan kiven” ei taida enää toimia. Teollisen ajan aikakäsitys murtuu – yhdeksästä viiteen ei enää päde. Tulevaisuudessa ihmiset yrittävät rakentaa mielekästä elämäntarinaansa erilaisilla työelämän kentillä luovien. He odottavat yksilöllisempiä työdiilejä, räätälöidympää työtä ja joustavampaa rytmiä. Toisaalta näyttää siltä, että osalla väestöä ei ole perinteisessä mielessä vakituista työtä. Muutoksen varjopuolena on myös se, että osa ihmisistä on vaarassa pudota kelkasta.

Osaaminen ja osaamislähtöisyys on nostettu tärkeäksi koulutuksen kehittämisen periaatteeksi. Sen merkitys tunnetaan ja tunnustetaan. Mihin osaamisperustaisuudessa oikeastaan nojaamme – kantaako pohdintamme tulevaisuuden työelämään ja osaamistarpeisiin? Osaamisperustaisuudella tulisi olla oikeasti vaikutuksia pedagogisiin valintoihin ja ratkaisuihin oppimisen ohjaamisessa. Parhaimmillaan osaamispuhe ja osaamisen määrittely on avointa vuoropuhelua, jossa osaamisia yhdessä sanallistetaan ja kuvitetaan kulloiseenkin aikaan, toimintaympäristöön ja oppimiskontekstiin peilaten – oppijan parhaaksi.

Työ ja oppiminen vuoropuhelussa

Irtiottoa tutusta ja totutusta
Irtiottoa tutusta ja totutusta

Niin kollektiivinen äly ja osaaminen, tutkiva ja kehittävä työote, kokemukseen pohjautuva tieto ja vertaisoppiminen kuin reflektio ja dialogisuus näyttäytyvät maamerkkeinä niin työelämässä kuin koulutuksessa. Koulutuksen keskeistä roolia oppimisen paikkana ja osaamisen tuottajana kyseenalaistetaan. Työtä tehdään yhä useammin erilaisissa työn ja oppimisen paikoissa.  Oppiminen on asettumassa työn tärkeimmäksi prosessiksi. Työstä ja oppimisesta tulee näkyvää ja jaettua. Mielekäs ja merkityksellinen työ ja oppiminen painottuvat myös hyvinvoinnin ja motivaation lähteinä.

 

Oppijoiden mosaiikki on moninainen: Z-sukupolven diginatiivit, työperäiset maahanmuuttajat, uusiutuvat ammattilaiset, alan vaihtajat, aktiiviset seniorit tai monet muut oman elämäntarinansa rakentajat.  Oppimisen paikkoja, ympäristöjä, mahdollisuuksia ja verkostoja on tarjolla runsaasti, mutta haasteena on osuvien oppimisratkaisujen valinta.  Oppimistoiminnan digiajassa on tarpeen rakentua mielekkääksi osaksi verkostoituvaa työtä ja elämää.

Työn ja oppimisen yhdistämisen malleja haetaan niin työelämässä kuin koulutuksessa. Lähestymistapoina on tuotu esille työtä ja oppimista yhdistävä integratiivinen oppiminen, aitoa työtoimintaa hyödyntävä autenttinen oppiminen tai yhteistoimintaa painottava konnektiivinen oppiminen. Integratiivisen pedagogiikan lähestymistapa yhdistää teoriaa ja käytäntöä sekä oppimista ja työtä. Siinä yhdistyy formaali ja informaali oppiminen. Itsesäätelytaidot, yksilöllinen ja yhteisöllinen oppiminen ovat avainasemassa.

Työn ja oppimisen liitto muuttaa opettajuuden pedagogista horisonttia. Opettajan työ asemoituu yhä enemmän koulutuksen ja työelämän verkostoihin ja rajapinnoille. Pedagogisessa toiminnassa ja yhteistyössä opettaja ei voine olla vain ”koulun ope”, vaan on tärkeää nähdä vuorovaikutteisuus ja suhde työelämän ja yhteiskunnan muutokseen.  Silti opettajan perustehtävän ydinprosessit kuten ihmisen kohtaaminen, oppimisen ohjaaminen ja ammatillisen kehittymisen tukeminen ovat aina läsnä.

Digitalisaatio haastaa kaiken

Digitalisaatio maapallonlaajuisena kehitystrendinä näyttäisi ulottuvan jollakin tapaan kaikille työelämän, koulutuksen ja inhimillisen olemisen sektoreille. Siis läpäiseekö se kaiken?  Kuuluuko teknologian rytmittävä syke kaikkialla?

Jokapäiväiset teknologiset ratkaisut ja toimintatavat ja mobiilisovellukset auttavat luomaan uudenlaisia yhteyksiä ja palveluja ihmisten ja eri toiminta-areenoiden välille. Digiajassa puhutaan uudesta lukutaidosta kansalaisvalmiutena, tasa-arvon edellytyksenä ja oppimisen haasteena. Digiaika voi parhaimmillaan antaa ja vauhdittaa mahdollisuuksia uudenlaiselle vuorovaikutukselle, luovuudelle ja yhteisöllisyydelle.  Toisaalta maailmalla on myös syntynyt vastapuhetta ja liikkeitä, jotka ovat huolestuneita kansalaisten vapauksista, oikeuksista tai syrjäytymisestä.

Opettajan työn monimuotoistuessa digiosaamista ei voi sivuuttaa. Tieto- ja viestintätekniikka on mukana kaikessa oppimisessa. Se muuttaa ja uudistaa monin tavoin oppimisen tapoja, opetusmenetelmiä, ympäristöjä ja välineitä. Yksittäisen opettajan innostuneisuus ja taidot eivät yksin riitä. Tekniikka ei voi kulkea edellä. Tieto- ja viestintäteknologian pedagogista käyttö tulee rakentua osaamisen ja oppimisprosessien syvemmälle ymmärrykselle. Tarvitaan myös sen opetuskäytön uudenlaista johtamista. Digimaailmaa otetaan haltuun yhdessä.

Lopuksi

Tähtiajattelua
Tähtiajattelua

Vaikka muutosta maalataan eri värein, silti kaiken muutoksen keskellä ihminen on jotain, mitä mikään kone tai teknologia ei voi kokonaan korvata. Yhteiskunta, työ, oppiminen ja opettajuus muuttuvat, mutta ihmisen perusolemus ja tarpeet pysyvät ytimiltään samoina. Ihmisiä ja työntekijöitä tarvitaan, heillä on omat ainutlaatuiset potentiaalinsa. Ihmisen kohtaaminen, arvostaminen ja kunnioittaminen ovat aina ihmisyyden ytimessä.

 

 

Jos jokainen antaa vähän, kaikki voivat saada paljon. Jakaminen voi moninkertaistaa oppimisen mahdollisuudet. Meille hereillä ja oppivana pysyminen on esimerkiksi oman ja yhteisen potentiaalin kasvattamista, luottamusympäristön rakentamista, kokeilukulttuurin varjelua ja ideoiden virtaan asettumista – mitä se on sinulle?

Kirjoittajat:

Ritva Nurminen ja Aino Lepänjuuri toimivat yliopettajina ja opettajankouluttajina  JAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Lisälukemista

Blom, S., Lepänjuuri, A., Niskanen, A.  & Nurminen, R. (toim)  Opintopisteistä osaamiseen. Työvälineitä ja tarinoita työelämäyhteistyössä, Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 172 / 2014 http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/72138/JAMKJULKAISUJA1722014_web.pdf?sequence=1

Future Work Skills 2020 http://www.iftf.org/our-work/global-landscape/work/future-work-skills-2020

Futura 3/2014: oppimisen tulevaisuus http://www.slideshare.net/oraakkeli/futura-32014-oppimisen-tulevaisuus

Hakala A. & Hopia H. (2015) Tulevaisuuspyörätyöpaja – mitä, miksi, milloin, AMK-lehti // Journal of Finnish Universities of Applied Sciences 2/2015 http://www.uasjournal.fi/index.php/uasj/article/view/1681/1603

Heinonen, S. Kohti ubiikkia oppimista ja merkitysyhteiskuntaa http://www.oph.fi/download/144882_Heinonen_KohtiUbiikkiaOppimista.pdf

Lehti, M., Rouvinen, P. & Ylä-Anttila, P. 2012. Suuri Hämmennys: Työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa. Helsinki: Taloustieto Oy (ETLA B254) https://www.etla.fi/wp-content/uploads/2012/09/B254.pdf

Leppisaari, I. (2014) Pedagogisella vertaiskehittämisellä avoimia, autenttisia ja yhteisöllisiä oppimisympäristöjä Virtuaaliammattikorkeakouluverkostossa AMK-lehti No 1, 2014 http://www.uasjournal.fi/index.php/uasj/article/view/1554/1478

Mutka, U., Laitinen-Väänänen, S., Maunonen-Eskelinen, I., Laakso, H. ”Se ei ole tietotekniikan opetusta koulussa, vaan se on tietotekniikan hyödyntämistä elämässä”, VESTRA – verkko-oppimisen strateginen johtaminen ja kehittäminen 2015, raportti. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu http://www.jamk.fi/fi/Tutkimus-ja-kehitys/projektit/vestra/

Suomen sata uutta mahdollisuutta: radikaalit teknologiset ratkaisut http://www.sovelto.fi/application/files/1114/2997/7129/SuomenSataUuttaMahdollisuuttaTuV2013.pdf

Suomen työelämä vuonna 2030, Miten ja miksi se on toisennäköinen kuin tällä hetkellä  T. Alasoini, A. Järvensivu & J. Mäkitalo, TEM raportteja 14/201 https://www.tem.fi/files/33103/TEMrap_14_2012.pdf

Tulevaisuus 2030. Hallituksen tulevaisuusselonteko 2014 http://tulevaisuus.2030.fi/

TYYNE – Työelämä oppimisympäristönä (2013)  Auvinen, A-M., Salminen, O., Mäkelä, P. & Tamminen, T. (toim)http://wiki.eoppimiskeskus.fi/download/attachments/8226492/TYYNE-raportti_10062013?api=v2