STUDIO-hanke osatoteuttajan silmin

STUDIO-hanke alkoi vuonna 2008 Hämeen (HAMK), Jyväskylän (JAMK), Oulun (OAMK) sekä HAAGA HELIAn ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhteisenä hankkeena. Neljä ammatillista opettajakorkeakoulua sai vuosibudjettiinsa STUDIO-rahoituksen 4-5:lle noin viiden opintopisteen laajuiselle koulutukselle. Koulutusten teemat sovittiin ja yhtenäistettiin hankkeen alkuvaiheessa sillä ajatuksella, että kullakin osatoteuttajalla on tarjonnassaan saman sisältöisiä koulutuksia, joiden tavoitteena on kehittää alueellisesti ammatillisten aikuiskouluttajien pedagogista osaamista.

HAAGA-HELIA AOKK oli yksi toteuttajista, ja nyt 4 vuotta, 18 koulutusta, 215 opiskelijaa ja noin 835 opintopistettä myöhemmin STUDIO-hanke päättyy osaltamme tyytyväisissä tunnelmissa. Vielä loppusyksyllä 2013 käynnissä olleet kolme koulutustamme pitivät kouluttajat sekä opiskelijat kiireisinä marraskuun loppuun saakka. Osatoteuttajan näkökulmasta STUDIO-hanke on ollut hyvin hallinnoitu, ja erityisesti projektiryhmän säännölliset tapaamiset ovat auttaneet projektia pysymään yhtenäisenä ja myös saavuttamaan tavoitteensa. Koulutussisällöt ovat muuttuneet ja kehittyneet, ja peruspedagogisten taitojen rinnalle ovat nousseet HH AOKK:ssa työelämäntaitoja kehittävät sekä sosiaalisen median opetuskäytön koulutukset.

Yhdessä tekeminen ei kuitenkaan aina ole ongelmatonta, varsinkin jos hanketoteuttajiin kuuluu kilpailevia organisaatioita kuten STUDIO:ssa. Koulutuksen suurimmat haasteet käytännössä ovat kuitenkin olleet samoja kuin muussakin ammattikorkeakoulujen toteuttamassa täydennyskoulutuksessa. Opiskelijoiden rekrytointi STUDIO-koulutuksiin runsaan koulutustarjonnan keskellä on ollut ehkä suurin yksittäinen haaste. Etelä-Suomessa STUDIO-koulutukset ovat kilpailleet melko runsaan opettajille suunnatun koulutustarjonnan, kuten OPH:n Opetushenkilöstön täydennyskoulutusten tai OSAAVA-hankkeen, kanssa. Ja vaikka rahoittaja ei asiaa ehkä allekirjoitakaan, se että STUDIO-koulutukset ovat kuuluneet Opin ovi -hankeperheeseen, ei ole riittänyt tekemään niistä muuta koulutustarjontaa houkuttelevampia koulutustarpeitaan kartoittavien opettajien tai asiakasoppilaitosten silmissä.

Viime kädessä vastuu koulutusten toteutumisesta on tässäkin hankkeessa ollut pää- ja osatoteuttajilla. Tämä nostaa esille hankeverkoston ja projektiryhmän merkityksen sekä mahdollisuudet koulutusten markkinoinnissa. Näkökulma voi olla omani, mutta pitäisikö jo STUDIO:n kaltaisten koulutushankkeiden hakuvaiheessa hanketoteuttajien sitoutua vahvemmin hankkeen yhteiseen verkostomarkkinointiin ja -myyntiin? Ja enemmänkin, pitäisikö koulutusten markkinointi ja myynti olla samalla tavoin omalle kustannuspaikalleen resursoitua toimintaa kuin on koulutusten suunnittelu ja toteutus? Jos tavoitteena on 20 opiskelijan ryhmä koulutuksissa, ja koulutuksiin osallistuukin vain 10–15 henkeä, tässä olisi tehostamisen paikka. Koulutusten markkinointi on välttämätöntä koulutusten toteuttamiseksi ja projektin toteuttajat tarvitsevat siihen resursseja. Tämän asian olisi syytä olla paremmin rahoittajien tiedossa tulevia hankkeita valmisteltaessa. Vähäiset osallistujamäärät eivät tietenkään ole koskeneet kaikkia STUDIO-koulutuksia, lisäksi ongelma on tunnettu myös muissa EU- tai julkisrahoitteisissa täydennyskoulutuksissa. Vaikka koulutusten myynnin ja markkinoinnin resurssit olisivat pois koulutusmäärästä, markkinointipanostus kannattaisi, jos koulutusten osallistujamääriä saataisiin kasvatettua esimerkiksi 25 prosentilla.

Osatoteuttajan näkökulmasta toinen STUDIO-hanketta vaivaava asia oli lukuisat kouluttaja-, sekä muut henkilöstövaihdokset projektin kokoonpanossa, mikä osaltaan aiheutti runsaasti lisätyötä ja myös epäselvyyksiä hankkeen hallinnoinnissa.

Hankkeena STUDIO oli kokonaisuudessaan onnistunut, ja siinä oli mukava tehdä työtä. Verkosto ja tekijät tulivat vuosien varrella tutuiksi, ja koulutuksiakin alettiin kysyä siinä vaiheessa, kun hanke oli loppusuoralla. Mutta näinhän hankkeissa tuppaa käymään. Maailmoja ei STUDIO-hanke mullistanut, mutta osaltaan se kehitti ja päivitti opettajien valmiuksia työskennellä koko ajan vaativammaksi muuttuvalla ammatillisen koulutuksen kentällä. Hienoa että saimme olla mukana. Verkosto on valmiina ja valmiudessa – nyt kysymys kuuluukin ”Entäs seuraavaksi?”

 

verkkolehteen-IlkkaU_50vIlkka Uronen, projektipäällikkö
HAAGA-HELIA Ammatillinen opettajakorkeakoulu
ilkka.uronen@haaga-helia.fi