”Pitäisi olla oma ohjaaja joka luotsaa hetken, kulkee rinnalla ja tukee kokonaisvaltaisesti”
Ohjaukseen ja urasuunnitteluun liittyvät kysymykset ovat usein niin monitasoisia, että ne paljastuvat vain vuorovaikutukseen perustuvassa ohjauksessa. Hyvän lähtökohdan oman toiminnan laadulle ja kehittämisen haasteille tarjoaa asiakkaan oma kokemus. Tässä puheenvuorossa nostamme esille yhden tarinan, tilanteet ja käänteet, kun työ loppuu ja työttömyys pitkittyy hyvästä koulutuksesta ja monipuolisesta työkokemuksesta huolimatta. Tarinassa kuljetaan noin kahden vuoden ajanjakso kipupisteineen.
Aina joutuu selittämään oman tilanteen uudelleen ja uudelleen ja vatvotaan itsestäänselvyyksiä. Testit ei riitä, kun niitä ei tulkita yhdessä eikä avata – tuntuu, että minun asiaani ei oteta aidosti käsittelyyn. Palvelu on sinänsä ystävällistä, mutta keskustelussa ei tule esille, mitä olisi tarjolla minun tilanteessani.
Ongelmana on, että ihmistä ei tueta kokonaisuutena, jossa keskeistä olisi nykyisyys ja tulevaisuus ja aikaisemmat vaiheet tarvittavilta osin.
Asiakkaan kokemus kohtaamisesta ja tilanteen kokonaisvaltainen selvittäminen jäävät helposti taka-alalle, ellei ohjauksen palvelujärjestelmässä ole tarjolla kohtaamisen paikkoja, aikaa ja tilaa. Ajan ja paikan lisäksi kaikilla ohjauksen toimijoilla tulee olla riittävä osaaminen tunnistaa asiakkaan tarpeet sekä yhteiset toimintamallit tukea asiakasta hänen lähtökohdistaan käsin:
Haluaisin löytää uudet polut – nyt aina palataan vanhaan. Ei ole ketään, kenen kanssa voisi elämää ja uutta työpolkua miettiä kokonaisuutena. Byrokratia vaan pyörii. CV:n syvällisempi läpikäynti puuttuu. Haluaisin saada selvää, mitä näillä avuilla voisi rakentaa, osaamisen avaaminen keskustelussa ja tuki puuttuu. Ei polkuja tai ehdotuksia. Joskus tuntuu, että monipuolinen osaaminen on ongelma. Tuntuu, että olen väliinputoaja. Jään yksin ja tyhjän päälle nyt: ei paikkoja, mistä saisi apua, oikean koodin etsimistä… Mitä näillä avuilla ja osaamisilla voisi saada ja mitä voisi rakentaa lisää, että työllistyisi?
Asiakkaan kokemukset todentavat oleellisella tavalla juuri aikuisohjauksen laatua – asiakaslähtöisyyttä ja perimmäistä päämäärää – siinä tavoitellaan mielekästä elämää, ammattitaitoa ja työtä. Jos ohjaus ei kuitenkaan vaikuta tai edistä asiakkaan tilannetta – sujuvoita siirtymiä – tehty työ jää puuhasteluksi.
Olen ollut tähän asti reipas ja rohkea, mutta nyt pettymys alkaa nousta pintaan, kun ei pääse edes työhaastatteluihin. Ikääkin alkaa olla liikaa. CV näyttää nyt epäselvältä ja liian pitkältä – ei löydä itsekään. Tuntuu, ettei saa eteenpäin asiaansa. Kaikki tähän tilanteeseen liittyvä asiointi on kokoaikaista, mutta ei tuota tulosta.
Mistä asiakkaan kokemus kertoo – siitäkö että meidän toimintamallimme ovat edelleen niin toimenpide- ja suoritekeskeisiä? Entä puuttuuko meiltä uskallus tai halu tunnistaa asiakkaan tilanteita kokonaisvaltaisesti ja tavoitteellisesti? Asiakkaan vahvuuksien ja mahdollisuuksien tunnistaminen olisi vastalääkettä negatiiviselle kierteelle, sillä työttömyyden pidentyessä ammatti-identiteetti ohenee, itseluottamus vähenee ja luottamus omaan osaamiseen hiipuu, kun asiakas ”tipahtaa” työmarkkinatuelle:
Tehtiin juuri taas työllistämissuunnitelma, mutta ei siitä oikein hyötyjä tullut ja lomakkeiden täytössä meni lähes koko aika. Nyt on kokonaistilanne mennyt roimasti alaspäin: elämäntilannetekijät huonontuneet ja menee kaikki aika siihen, että selvittää muuttuvia asioita kuten asuntovelat, sairauskulut, taloudellinen tilanne, muu toimeentulo. Tuntuu, että elämä alkaa olla kriisissä. Nyt alkaa ymmärtää muita vastaavassa tilanteessa. Tätä ei olisi uskonut minulle tapahtuvan. Elämä kapenee koko ajan, kun itsensä kehittäminen vaikeutuu; ei pääse koulutuksiin ja ei voi harrastaakaan.
Nyt pitäisi vaan päästä työhön, mihin vain. Ennen oli visio elämässä, mutta nyt ei ole mitään. Olen kohta taloudellisessa loukussa aina vaan syvemmällä. Se taas johtaa siihen, että tarvitsisin kiireesti tukea koko elämäni tilannetekijöiden selvittelyyn ja uudelleen ajattelemiseen. Omat arvonikin ovat tässä muutoksessa mukana. Mitä seuraavaksi?
Ohjauksen toimijoina meidän on yhdessä etsittävä vastauksia siihen, miten kukin omasta työstään käsin voi olla aidossa vuorovaikutuksessa ja tukea tunneilmaisua ja luottamusta räätälintyönä. Verkosto tarjoaa hyvät puitteet ohjauskäytäntöjen ja -osaamisen työkalujen kehittämiseen. Tarvitaan suurta herkkyyttä ja avoimuutta, että emme tyypittele tai aseta asiakkaita omiin malleihimme vaan asetumme tasavertaiseen dialogiin, kuuntelijaksi ja kuulemaan. Heikoimmillaan ohjaaja voi jäädä asioiden kirjaajaksi ja ”velvollisuutensa tehneeksi”, jolloin asiakas voi kokea olevansa vain ”kustannuserä” ja erilaisten toimenpiteiden kohde.
Se on jäsentynyt matkan varrella, että aikaisempaan kokemukseen ja osaamiseen jatkon on pohjattava, kunhan saisi tukea siihen, mitä osaamista jo on kertynyt ja miten sitä nyt pitäisi päivittää… Aikaisempia kontaktejakin pitäisi nyt vaan aktivoida. Asiat hoituvat paremmin monipuolisissa kontakteissa, mutta kun elämä supistuu, niitä ei pysty pitämään yllä. Päivistä iso aika menee papereiden selvittelyyn ja viranomaispyyntöihin vastaamiseen. Työnhaku jää viimeiseksi. Tuntuu, että ongelmat kutsuu toisiaan ja arjen rutiinitkin meinaavat sortua, se hermostuttaa.
Koulutusmahdollisuuksiin tarttuisin heti. Olisin valmis lähtemään vaikka minne, vaikka raskaalta tuntuu laittaa elämää jatkuvasti uusiksi. Toisaalta ihan hyvillä vesillä ollaan. Onneksi itsetuntoni perusta ei ole työstä kiinni ja tiedän, että työnsaantini ei ole osaamisestakaan kiinni. Toivoisin kunnon tilannekartoitusta ja pitempiaikaista tukiprosessia, että tämä ei jatkuisi. Mitään paikkaa ei tunnu olevan, mistä tällaista voisi saada – mutta unelmat ovat olemassa.
Siirtymien sujuvoittamiseksi tarvitsemme keinoja tunnistaa pitkäkestoisemman ohjauksen ja tuen tarpeet. Lisäksi on rohjettava yhdistää ja uudistaa palveluja kokonaisvaltaisesti ja vahvistaa ohjauksellista toimintatapaa niin ohjaus- ja asiakastyössä kuin verkostotyöskentelyssäkin. Voisiko tarvitseva saada verkostosta oman ohjaajan, joka tukee ja luotsaa asiakasta tarkastelemaan omaa tilannettaan, vahvuuksiaan ja mahdollisuuksiaan eri näkökulmista? Parhaimmillaan tällainen ohjaus voisi vahvistaa asiakkaan oman tilanteen tiedostamisprosessia ja tunnetta omasta osaamisesta ja pystyvyydestä:
Pitäisi olla ´omaohjaaja´, joka luotsaa hetken, kulkee rinnalla ja tukee kokonaisvaltaisesti. Toivoisin sellaista ohjausta, jossa kartoitettaisiin kertyneitä osaamisia ja ymmärtäisi itsekin paremmin ja osaisi ilmaista niitä työtä hakiessa ja yhdisteltäisiin uusien mahdollisuuksien hahmottamiseksi. Pitäisi löytää erilaisia etenemispolkuja – joko koulutuksen tai työn tai molempien kautta. CV:kin pitäisi panna uusiksi ja selkiyttää koko tilannetta. Hakemuksia olen laittanut – mutta ilman tulosta.
Koska ohjauksen kysymykset ja tarpeet ovat niin moninaisia, tarvitaan hyvin toimivia ohjauksen verkostoja. Verkoston kehittyvä toiminta näkyy tarpeet tunnistavina, laadukkaina tieto-, neuvonta ja ohjauspalveluina. Asiakkaalle tämä näyttäytyy hänen tarpeensa tunnistavana kokonaisvaltaisena välittämisenä ja vastuunottamisena, kokemuksena ”omasta ohjaajasta”.
”Ajatteletpa sitten että pystyt tai et pysty, olet aina oikeassa” *
Kaikki tarvitsevat erityisen osuvaa ja vaikuttavaa ohjausta elämänsä ja työpolkujensa eri vaiheissa.
Palvelujen kehittämisessä ja tuottamisessa verkostoissa, asiakaslähtöisesti, ennakoiden, tulevaisuussuuntautuneesti pystyvyyden dilemma tulee aina ratkaistua tavalla tai toisella – miten sinä ja verkostosi asian näette?
Tämän artikkelin valmistumisen jälkeen tarinamme henkilö on siirtynyt työvoimakoulutukseen sellaiselle alalla, jolla hän on toiminut aiemminkin. Toiveet oman osaamisen laajentamisesta uudelle alalle eivät ole täyttyneet, ja hän kokee yhä, ettei tukea aiemman osaamisen tunnistamiseen ja osaamisen laajentamiseen ole saanut. Hän toivoisi pääsevänsä uutta osaamispohjaa tukevaan harjoittelupaikkaan, mutta paikan etsimiseen ei juurikaan saa tukea ohjauksesta koulutuksen aikana, vaan aivan kuten itsenäisessä työnhaussa, on siinäkin selvittävä omin avuin. Uusien mahdollisuuksien avaamisessa ja työpolkujen alkuun ohjaamisessa vaikuttaakin olevan paljon kehitettävää myös tässä mielessä.
Kirjoittajat:
Hannele Torvinen & Ritva Nurminen
Kirjoittajat toimivat opettajina Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja Torvinen verkostovalmentajana Aikuisohjauksen koordinaatioprojektissa.
* Antti Karkimo, Helsingin sanomat 17.6.2012, s. E1, http://www.hs.fi/digilehti/tyoelama/Antti+Karkimo+23/a1339812048827 (viitattu 18.6.2012)
Luethan myös:
Ritva Nurmisen kirjoittaman artikkelin Kohtaamisia ja pohdintoja työelämäyhteistyön areenoilta, jossa käsitellään muun muassa ammattitaidon rakentumista elinikäisessä prosessissa ja kohtaamisissa sekä muutoksia ammatillisen opettajan työnkuvassa tulevaisuudessa. Nurminen toimii ammatillisena opettajankouluttajana ja on mukana monissa muun muassa työelämäyhteistyötä ja aikuisohjausta edistävissä hankkeissa.